lainsäädäntövalta

Lainsäädäntövalta tarkoittaa valtion toimivaltaa säätää, muuttaa ja kumota lakeja sekä muita sitovia oikeudellisia normeja. Se kuuluu lainsäädäntövallan piiriin ja perustuu perustuslakiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Lainsäädäntövalta mahdollistaa oikeudellisten normien luomisen, muuttamisen ja soveltamisen yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Kuka lainsäädäntövaltaa käyttää, riippuu maasta ja järjestelmästä. Usein lainsäädäntövalta on parlamentaarisessa järjestelmässä eduskunnan käsissä, mutta hallitus voi tehdä lainsäädäntöaloitteita ja esityksiä. Laki syntyy usein useiden vaiheiden kautta: esitys, valiokuntien lausunnot, useampi käsittely ja lopullinen äänestys.

Valtioiden tavassa lainsäädäntöprosessi eroaa: jotkut maat ovat bicameral, toiset unicameral; joissain järjestelmissä perustuslailliset muutokset vaativat erityismenetelmiä. Lainsäädäntöön vaikuttavat myös kansainvälinen oikeus ja EU-säädös, sekä budjettipäätökset ja hallinnon valvonta.

Suomessa lainsäädäntövalta on pääosin Eduskunnan käsissä. Hallitus voi tehdä lainsäädäntöaloitteita, mutta eduskunta päättää lopullisesti laeista. Lainsäädäntöprosessi noudattaa perustuslakia, ja perusoikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on varmistettava. Eduskunnan eri valiokunnat sekä oikeus- ja perustuslakivaliokunta valvovat ja valmistavat lainsäädäntöä, muun muassa kuulemisella ja lausunnoilla.