verkostoanalyysi

Verkostoanalyysi on tutkimusala, joka tutkii rakenteita ja vuorovaikutuksia verkostoissa. Se yhdistää sosiologiaa, tilastotiedettä ja graafiteoriaa sekä soveltuu monille aloille kuten tietoverkoille, organisaatioille, ekologialle ja epidemiologialle. Verkosto koostuu solmuista (yksiköistä) ja reunoista (vuorovaikutuksista).

Verkostoja voidaan hahmottaa staattisina tai dynaamisina, sekä suuntautuneina (esim. seuraaminen) että ei-suuntautuneina sekä painotettuina. Kullekin verkostolle ominaisia piirteitä ovat koko, tiheys ja rakenne.

Keskeisiä analyysimuotoja ovat solmujen aseman mittaaminen, yhteisöjen löytämiseen, reittien ja etäisyyksien laskeminen sekä verkon kestävyyden ja toimintamallien simulointi. Yleisimmät mittarit ovat solmujen aste (degree) sekä keskuskkeisyysmittarit kuten betweenness- ja closeness-keskus sekä mahdollisesti eigenvector-keskeisyys. Lisäksi tutkitaan yhteisöjä (community detection), modularisuus sekä leviämismalleja ja dynamiikkaa.

Sovellukset kattavat sosiaaliset verkostot, tietoverkot, toimitusketjut, biotieteelliset verkostot sekä ekologiset verkostot. Verkostoanalyysi auttaa ymmärtämään ilmiöiden leviämistä, rakenteellisia riippuvuuksia ja vaikutuskanavia sekä tukee päätöksentekoa ja suunnittelua.

Haasteisiin kuuluvat tiedon saatavuus ja laatu, yksityisyyden suoja, mittausvirheet, epävarmuus sekä skaalaus- ja tulkinnan haasteet kontekstisidonnaisessa sovelluksessa.