valotuksella

Valotuksella on termi, jota käytetään erityisesti valokuvauksessa ja elokuvauksessa kuvaan liittyvän valaistuksen toteutuksen ilmaisemiseen. Se viittaa siihen, millä tavalla kuvaan annetaan valoa ja miten valotus ajan, aukon ja herkkyyden yhdistelmä vaikuttaa lopulliseen kuvaan. Valotus voidaan nähdä sekä tekniikkana että lopputuloksena, ja sen suunnittelulla kontrolloidaan kuvan kirkkaus, kontrasti sekä yksityiskohtien säilyminen varjoissa ja kohteissa.

Teknisesti valotus muodostuu suljinajasta, kennon herkkyydestä sekä optiikan aukosta. Lyhyellä suljinajalla saadaan taju liikettä hiukan terävämmin, kun taas pitemmällä suljinajalla kuvaan pääsee enemmän valoa ja mahdollistaa käytännössä esimerkiksi yöseisintä kuvausta. Aukko vaikuttaa sekä kirkkauteen että syväterävyyteen; suurempi aukko (pienempi f-numero) antaa enemmän valoa ja pienentää syväterävyyttä, kun taas pienempi aukko lisää terävyyttä mutta vähentää valon pääsyä kennolle. ISO-herkkyyden kasvattaminen lisää valon herkkyyttä, mutta samalla kuvan kohina tihenee.

Valotuksella on yleisesti käyttöä kuvaustilanteiden kuvaavissa teksteissä ja teknisissä tiedoissa. Esimerkiksi kuvaa kuvaillaan usein kuten: "otettu valotuksella 1/125 s, f/8, ISO 400." Sillä voidaan viestiä sekä kuvaustavan valintaan liittyvää tietoa että kuvaa hallitsevan valon määrää ja sen vaikutuksia kuvan lopulliseen ilmeeseen. Käytännössä valotus on yksi tärkeimmistä tekijöistä kuvan laadun ja ilmeen määrittämisessä.