ISOherkkyyden

ISOherkkyyden kertoo, miten herkästi kameran sensor tai filmi reagoi valoon. Mitä korkeampi ISOarvo, sitä herkempi sensori on valolle, ja sitä pienempiä valotuksia tarvitaan sameissa tai nopeasti liikkuvissa tilanteissa. Korkea ISO mahdollistaa nopeammat suljinajat ja/tai pienemmät aukot, mikä auttaa pysäyttämään liikkeen tai kuvaamaan hämärässä, mutta samalla lisää kuvan kohinaa ja voi heikentää yksityiskohtien säilymistä sekä dynamiikkaa.

ISOherkkyyden vaikutukset liittyvät exposure-tilanteisiin ja kuvaustekniikkaan. Kun valotusta säädetään avoimuuden, suljinajan tai ISO-arvon kautta, kolmen tekijän summa on valo, joka saavuttaa kennon. Keskimäärin alhainen ISO (esim. 100–200) tuottaa puhtaimman kuvan, laajan dynamiikan ja pienemmän kohinan, kun taas korkea ISO (esim. 800–3200 ja enemmän) mahdollistaa kuvaamisen hämärässä, mutta lisävalonlähteet voivat näkyä kohinana ja yksityiskohdat voivat sumentua.

Käytännössä isoja arvoja käytetään tilanteissa kuten konserteissa, juhlatilaisuuksissa tai ulkona hämärässä, kun valoa ei ole riittävästi. Autosäädöksessä jotkut kamerat tarjoavat Auto ISO -tilan, joka säätää ISOa automaattisesti kuvanaltien mukaan. Eri laitteet ja materiaalit voivat käyttäytyä hieman eri tavoin; filmille ISO-arvo vaikuttaa valotukseen ja filmin sävyyn, digitaalinen sensori taas muuntaa uudenlaisia haasteita kuten kuvakohinaa. Yleisesti isoissa arvoissa korostuvat nopeus ja herkkäisuus valolle, pienemmissä laadukas ja laaja dynamiikka.