valonvaikutusmittaus

Valonvaikutusmittaus on prosessi, jossa mitataan, miten valo tai sen spektri vaikuttaa jonkin järjestelmän vasteeseen. Se voi liittyä materiaaleihin, laitteisiin, biologisiin prosesseihin tai ympäristöolosuhteisiin. Mittauksessa pyritään erottamaan valon ominaisuuksien (spektri, intensiteetti, kesto) ja vasteen välinen suhde.

Sovellusalueet ja typilliset mittausmenetelmät vaihtelevat, mutta yleisiä elementtejä ovat määritellyt valaistusolosuhteet (lähde, spektri, valaistusintensiteetti tai -kirkkaus, altistusaika) sekä mitattava vaste. Vaste voi olla fyysinen (väri, muutos väriarvossa, läpäisevyys), kemiallinen (fotokemiallinen muutos, hapettuminen), sähköinen (valosta johtuva virta tai signaali) tai biologinen (solujen elinkyky, kasvien kasvu). Käytettyjä laitteita ovat spektrofotometrit, spektroradiometrit, fotodetektorit ja ympäristöanturit; mittaustulokset voivat olla absoluuttisia tai suhteellisia.

Analyysissa korostuvat kalibrointi, korrelaatio spektrin ja vasteen välillä sekä yksittäisten tekijöiden hallinta (kesto, toistettavuus, lämpötilat). Tulokset kuvaavat usein vasteen muutosta per yksikköä kohti valaistusparametrien muutosta tai kuvaavat reagointia tietyn spektrin alajoukon mukaan.

Sovelluksia ovat esimerkiksi valon kestävyyden ja fotodegradoinnin arviointi materiaaleissa, värivasteen ja väri-ominaisuuksien laadullinen sekä kvantitatiivinen mittaaminen, valosignaalin tunnistavat sensorit sekä kasvien ja biologisten järjestelmien valon spektrin riippuvaiset vasteet. Laadunvarmistuksen yhteydessä noudatetaan standardeja ja hyvän mittauskäytännön periaatteita sekä varmistetaan mittausten jäljitettävyys kalibroinnin avulla.