valaistuskyvyn

Valaistuskyvyn on suomenkielinen käsite, jolla tarkoitetaan kykyä tuottaa, hallita tai siirtää valoa. Sillä viitataan sekä luonnollisiin ilmiöihin—kuten bioluminesenssiin ja muihin valon tuottamisen mekanismeihin—että ihmisen kehittämiin järjestelmiin, jotka tuottavat tai ohjaavat valoa, kuten valaistus- ja näyttötekniikka. Termiä käytetään laajasti sekä tieteellisessä että teknisessä keskustelussa.

Kielessä sana muodostuu sanoista valaistus ja kyky; genetiivissä muoto on valaistuskyvyn. Käsite saa muotinsa kontekstista riippuen, ja sitä voidaan käyttää sekä yleisenä ilmiönä että tarkkana teknisenä ominaisuutena, esimerkiksi valonlähteen ominaisuuksien ja viestintätekniikan yhteydessä.

Käyttökohteita ja sovelluksia ovat luonnontieteellinen tutkimus, fotoniikka ja valaistusdesign. Biologiassa puhutaan bioluminesenssistä ja muista luonnollisista valo-ominaisuuksista; tekniikassa termillä kuvaillaan esimerkiksi LED-, OLED- tai laserjärjestelmien valo-ominaisuuksia sekä näyttöjen kirkkauden ja laajennetun spektrin hallintaa. Valaistuskyvyn arviointi liittyy sekä energiatehokkuuteen että käyttäjäkokemukseen, ja sitä käsitellään valonlähteiden sekä valonhallintajärjestelmien suunnittelussa.

Mittauksissa käytetään perinteisiä fotometrisia ja radiometrisia mittayksiköitä, kuten candelaa, lumenia ja lukua luxia. Valaistuskyvyn kehityksen seuranta nojaa sekä materiaalitieteeseen että optoelektroniikkaan, ja sillä on keskeinen rooli energiankulutuksen vähentämisessä sekä visuaalisen laadun parantamisessa.