vajavuudet

Vajavuudet ovat pitkäkestoisia tai pysyviä rajoitteita, jotka vaikuttavat henkilön toimintakykyyn ja osallistumiseen arjen toiminnoissa sekä yhteiskunnan toiminnassa. Ne voivat ilmetä fyysisinä, aistisiin liittyvinä, kognitiivisina tai mielenterveyteen liittyvinä haasteina, ja niiden ilmenemä sekä vakavuus ovat yksilöllisiä.

Vajavuuksia luokitellaan usein tyypin mukaan: fyysiset (liikkumis- ja motoriset rajoitteet), näkö- tai kuulorajoitteet, kognitiiviset ja oppimisvaikeudet sekä mielenterveyden häiriöt. Lisäksi voidaan erottaa synnynnäiset ja hankitut vajavuudet sekä niiden yhdistelmät.

Vajavuudet johtuvat monin tekijöin, kuten synnytyksessä tapahtuneista vaurioista, perinnöllisistä tekijöistä, sairauksista, tapaturmista sekä ikääntymisestä ja kroonisista sairauksista. Osa vajavuuksista on ennaltaehkäistävissä tai lievitettävissä hoidolla, kuntoutuksella ja ympäristön mukauttamisella.

Maailman terveysjärjestö WHO:n ICF-viitekehys tarkastelee vajavuuksia kolmiulotteisesti: toimintakyvyn rajoitteita, osallistumisen esteitä sekä ympäristön ja henkilön omien tekijöiden vaikutusta. Tämä näkökulma korostaa sekä yksilön mahdollisuuksia että yhteiskunnan vastuita.

Vajavuudet eivät määritä ihmisen arvoa tai potentiaalia. Tasa-arvoinen osallisuus vaatii esteettömyyttä, laadukkaita palveluita, koulutusta ja työllistymismahdollisuuksia sekä riittävää tukea ja turvaverkkoja. Esteetön suunnittelu, apuvälineet ja kuntoutus ovat keskeisiä keinoja lisätä osallistumista.

Yhteiskunnallinen kehitys, asenteet ja lainsäädäntö ohjaavat tukea. Kansalliset ohjelmat pyrkivät parantamaan saavutettavuutta, palvelujen saatavuutta ja yhteisöjen inkluusiota sekä edistämään suvaitsevuutta ja osallisuutta.