välttämättömyysaste

Välttämättömyysaste on taloustieteellinen käsite, jolla kuvataan sitä, miten suuri osa kulutuksesta tai tulosta käytetään välttämättömiin tavaroihin ja palveluihin. Käsite liittyy perusneedien täyttämisen priorisointiin kulutuksessa ja auttaa hahmottamaan, missä määrin ihmisillä on elintason ylläpitämiseksi välttämättömiä menoja.

Määritelmä ja mittaus: Välttämättömyysaste voidaan laskea usealla tavalla. Yleinen lähestymistapa on kulutusperusteinen: määritellään joukko välttämättömyystuotteita ja -palveluita (esimerkiksi ruoka, asunto, terveydenhuolto, perusenergia) ja lasketaan niiden kustannusten osuus kokonaiskulutuksesta. Toinen tapa on tuloperusteinen: tarkastellaan sitä, kuinka paljon pienituloiset joutuvat käyttämään tuloistaan välttämättömyyksiin suhteessa käytettävissä olevaan kokonaistuloon, usein osuvia köyhyys- tai elintasoindikaattoreita käytetään tukena.

Käyttö ja sovellukset: Välttämättömyysastetta käytetään köyhyyden ja elintason mittauksissa, kulutuksen rakenteen analysoinnissa sekä elinkustannusindekseissä. Se on hyödyllinen myös sosiaaliturvan, veropolitiikan ja palkka- sekä työmarkkinasuunnittelun arvioinnissa, kun halutaan ymmärtää, miten politiikat vaikuttavat perustarpeiden täyttymiseen.

suhteet: Käsite liittyy laajemmin tarve- ja luksustuotteisiin sekä kysyntään tulon mukaan (tulosaiheinen epälineaarisuus). Välttämättömyysaste -luku heijastelee yleensä tulon tai kulutuksen inelastiasta kysynnässä: välttämättömyydet reagoivat usein vähemmän herkästi tulojen muutoksiin.

Rajoitteet: Määrittely ja tulkinta ovat osin subjektiivisia ja kulttuurisidonnaisia. Eri maissa ja ajanjaksoina voi olla erilaisia “välttämättömyys”-kategorioita, mikä vaikuttaa vertailtavuuteen. Lisäksi tiedon kerääminen ja valittu basket voivat vaikuttaa laskelmiin.

Lisätietoja: Välttämättömyysaste esiintyy sekä akateemisessa taloustieteessä että politiikkatieteissä, erityisesti köyhyyden ja elintason tutkimuksessa.