kokonaiskulutuksesta

Kokonaiskulutus on makrotaloudellinen käsite, joka kuvaa taloudessa tietyn ajanjakson aikana käytettyjen tavaroiden ja palveluiden kokonaiskysyntää. Suomessa termiä käytetään usein viittaamaan lopulliseen kulutukseen sekä kotitalouksien että julkisen sektorin kulutukseen sekä mahdollisesti muiden yhteisöjen (NPISH) kulutukseen. Kokonaiskulutus on yksi bruttokansantuotteen (BKT) keskeisistä koostekohteista, ja sen kehityksellä on suuri vaikutus talouden kokonaistarjontaan ja -kasvuun. Sen vaihtelut heijastavat usein kuluttajien luottamusta, tulotason muutoksia, hintafeelsiä sekä julkisen sektorin ja rahoitusolojen vaikutuksia.

Käytännössä kokonaiskulutus mittaa, kuinka paljon talouden toimijat käyttävät resursseja tavaroiden ja palveluiden ostamiseen. Kansantalouden tilinpidossa kokonaiskulutuksesta voidaan puhua laajasti niin sanottuna lopullisena kulutuksena, johon sisältyy kotitalouksien sekä julkisen sektorin (ja NPISH-organisaatioiden) kulutuksen arvo tavaroista ja palveluista, joita käytetään loppukäyttöön. Tämä kokonaisuus määrittää, miten suurelta osin tuotannon tulokset ohjautuvat kulutukseen.

Kokonaiskulutukseen vaikuttavat tekijät ovat tulojen taso ja jakautuminen, korkoympäristö, luottamus sekä julkinen- ja rahapolitiikka. Lisäksi demografiset muutokset ja teknologiset kehityssuunta voivat muuttaa kulutuskäyttäytymistä. On tärkeää huomata, että kulutuksen mittaus voi olla haasteellista, jos rakenteelliset muutokset tai vaihtelut tilastoinnissa vaikuttavat havaittavaan lukuun.