Kokonaiskulutukseen

Kokonaiskulutus on makroekonominen, talouden kulutuksen kokonaisarvo, jonka katsotaan kuluvalta ajanjaksolta syntyvän. Kansantalouden tilinpidossa termiä käytetään yleensä loppukulutuksena (final consumption expenditure, C) ja siihen sisältyy sekä kotitalouksien että yleisen hallinnon lopullinen kulutus. Muotoa kokonaiskulutukseen tai kokonaiskulutukseen liittyvät ilmaukset esiintyvät kirjoitettaessa esimerkiksi kuvaamassa jonkin muuttujan vaikutusta kokonaiskulutukseen.

Kokonaiskulutukseen sisältyvät tavarat ja palvelut, joita kulutetaan kotitalouksien ja yleisen hallinnon toimesta. Käytännössä kulutus jakautuu aineelliseen kulutukseen (kestotavarat ja muut kulutushyödykkeet) sekä palveluihin. Kansantalouden tilinpidon mukaan kotitalouksien loppukulutus on suurin osa kokonaiskulutuksesta, ja siihen voidaan liittää myös yleisen hallinnon loppukulutus osana kokonaissummaa.

Rooli kansantaloudessa ja analyysissä on tärkeä: kokonaiskulutus on yksi aggregaattikysynnän pääkomponenteista yhdessä investointien (I), julkisella kulutuksella (G) sekä nettoviennillä (NX). Sen kehittymiseen vaikuttavat tulot, varallisuus, odotukset, korot, verotus sekä rahatalouden ja finanssipolitiikan toimet sekä hintataso. Muutokset kulutuksessa heijastuvat suoraan talouskasvuun ja elintasoon sekä vaikuttavat verotukseen ja julkiseen talouteen.

Tilastokeskus ja muut tilastoviranomaiset julkaisevat kokonaiskulutukseen liittyviä arvoja tilastoissa ja kansantalouden tilinpidossa. Data kootaan kotitalouksien kulutusta koskevista kyselyistä sekä kansantalouden tileistä, ja niitä käytetään muun muassa talousennusteissa, hyvinvointianalyysissä sekä politiikan arvioinnissa.