välisäännön

Välisääntö on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan sääntöä, joka soveltaa ohjausta tai tulkintaa muiden sääntöjen välissä. Se voi toimia väliaikaisena ratkaisuna tai täsmentää toimintaperiaatteita tilanteissa, joissa pääsäännöt eivät yksiselitteisesti ratkaise asiaa tai niiden soveltamista joudutaan tilapäisesti muokkaamaan.

Etymologia ja asema kielessä: Termi muodostuu sanoista väli- "välissä" ja sääntö "rule". Genetiivimuoto välisäännön viittaa siihen, että kyseessä on tämän säännön nimitys tai käsite. Välisääntö ei yleensä tarkoita yhtä vakiintunutta oikeudellista teknistä termiä, vaan sitä käytetään kuvailevasti.

Konteksti: Välisääntöjä esiintyy sekä lainsäädännön suunnassa että hallinnollisissa menettelyissä. Ne auttavat hallitsemaan siirtymäkausia, tulkintariitoja tai sääntöjen yhteensovittamisen ongelmia silloin, kun pääsäännöt eivät riittävällä tavalla määrittele toimia.

Esimerkit: Esimerkiksi säädösmuutosvaiheessa vanha sääntö sovelletaan välisäännön mukaisesti, kun uutta säännöstä ei ole vielä voimaan astuttanut. Kansainvälisen sopimuksen implementoinnissa välisääntö voi määrätä, miten vastaa sääntöjen ristiriitaa käsitellään. Näissä tapauksissa välisääntö toimii tulkintaperusteena tai siirtymäohjeena.

Lopuksi: Välisääntö on käytännön käsite, jolla on käyttöä sekä teoreettisissa keskusteluissa että kuvailevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa teksteissä, mutta se ei välttämättä edusta yhtä vakiintunutta teknistä termiä.