uveiittiä

Uveiitti on silmän uvean tulehdus. Uvea koostuu iiriksestä, ciliary kroppasta ja choroideasta; tulehdus voi koskea yhtä osaa tai useampaa, ja se voi olla yksipuolinen tai bilateral. Sairaus voidaan luokitella sijainnin mukaan etu-, keskivaihe- (keskiosan) sekä takainen uveiitti, tai pan-uveiittina, jossa koko uvea on tulehtunut.

Syyt ja taustat vaihtelevat. Osa tapauksista on idiopaattisia, mutta uveiitti liittyy usein autoimmuunisairauksiin sekä infektioihin. Mahdollisia taustatekijöitä ovat esimerkiksi herpesinfektiot (herpes simplex/ zoster), syfilis, tuberkuloosi, toksoplasma sekä harvemmin muut infektiot ja systeemiset tulehdukselliset sairaudet.

Oireet voivat olla yksilöllisiä ja vaihtelevia, mutta yleisiä ovat äkillinen silmän punoitus, silmäkipu, valoarkuus eli fotofobia, sumentunut näkö sekä floaters (silmän edessä liikkuvat varjot). Krooninen tai toistuva uveiitti voi aiheuttaa näön heikkenemistä.

Diagnosointi perustuu kliiniseen tutkimukseen silmälääkärin toimesta. Tutkimuksessa käytetään oftalmoskopiaa, lamppututkimusta ja pupillin laajennusta. Tarvittaessa tehdään lisäselvityksiä, kuten fluoresenssiväylä-, OCT- ja vuoto-/immunologisia tutkimuksia sekä infektion ja systeemisten sairauksien seulontoja.

Hoito perustuu tulehduksen vakavuuteen ja sijaintiin. Ensisijaisesti käytetään kortikosteroideja: silmätippoina etu-uveiitissa, harvemmin laajempia tai järjestelmän tasolla when tarvitaan. Tulehduksen hallinnassa voivat hyödyttää myös paikalliset injektiot, suonensisäiset hoidot tai immunosuppressiiviset lääkkeet. Infektioissa hoito suunnataan vastaavasti antiviraalisilla tai antibakteerisilla lääkkeillä. Pitkälle edenneissä tapauksissa voidaan tarvita biologisia lääkkeitä.

Komplikaatioihin kuuluvat glaukooma, kaihi, makulaödeema ja pysyvä näönmenetyksen vaara. Siksi säännöllinen seuranta ja varhainen hoito ovat tärkeitä. Ennuste vaihtelee; asianmukaisella hoidolla näkökyky voi säilyä, mutta uusiutuminen on yleistä.