universalipalvelun

Universalipalvelu on sääntelykäsitys, jonka mukaan kaikilla kansalaisilla tulisi olla pääsy keskeisiin viestintäpalveluihin kohtuullisin ehdoin. Sen tavoitteena on varmistaa tasavertainen pääsy sekä kiinteään telepalveluun että laajakaistayhteyksiin riippumatta asuinpaikasta tai taloudellisista olosuhteista.

Yleensä universalipalveluun kuuluu peruspuhelinpalvelu sekä riittävä laajakaistayhteys, ja nykyaikana se voi kattaa myös pääsyn hätäpalveluihin sekä tietoliikenteen laatukriteerit. Palvelu toteutetaan säädetyillä velvoitteilla, kattavuusvaatimuksilla ja hinnoitteluun liittyvillä takeilla.

Velvoitteet kohdistuvat usein yhdelle tai useammalle operaattorille, jotka toimivat universalipalvelun tarjoajina koko maassa tai maantieteellisesti kattavasti. Rahoitus voi kertyä teleyritysten maksuista, valtion tuista sekä mahdollisesti erillisistä rahastoista, jotka tukevat palvelun turvaamista haja-asutusalueilla.

EU:n tasolla universalipalvelun periaatteita ohjataan lainsäädännöllä, jonka tarkoituksena on varmistaa vähimmäistason palvelut kaikkialla unionin alueella ja päivittää ne teknologisen kehityksen mukaan. Käytännössä tämä merkitsee laajakaistan ja muun digitaalisen infrastruktuurin keskeiseksi osaksi peruspalveluja.

Keskustelut universalipalvelusta keskittyvät sen taloudelliseen kestävyyteen, laatukriteerien määrittelyyn sekä siihen, miten määritellään kohtuullinen hinta ja peruspalvelun kenttä muuttuvan teknologian ja markkinatilanteen mukaan.