ultraäänitestauks

Ultraäänitestaus, lyhennettynä UT, on ei-tuhoava aineenkoetusmenetelmä, joka käyttää korkeataajuisia ääniaaltoja materiaalien sisäisten vikojen, kuten halkeamien, huokosten ja sulkeumien, havaitsemiseen ja mittaamiseen. Se perustuu periaatteeseen, että ultraäänipulssi heijastuu tai läpäisee materiaalin epähomogeenisuuksien kohdalla. Ultraäänilaitteisto koostuu yleensä lähetin-vastaanottimesta (sovitin), joka lähettää ääniaaltoja ja vastaanottaa takaisinheijastuneita signaaleja. Sovitin asetetaan tutkittavan kappaleen pintaan, yleensä väliaineen, kuten veden tai geelin, avulla äänen siirron parantamiseksi.

Kun ultraäänipulssi kohtaa materiaalin sisällä olevan heijastuspinnan, kuten halkeaman, osa energiasta heijastuu takaisin sovittimeen. Laitteisto mittaa tämän heijastuneen signaalin saapumisajan ja voimakkuuden. Näiden tietojen perusteella voidaan määrittää vian sijainti, koko ja tyyppi. Eri sovittimia ja taajuuksia voidaan käyttää eri materiaaleihin ja sovelluksiin.

Ultraäänitestausta käytetään laajasti eri teollisuudenaloilla, kuten ilmailu-, auto-, energia- ja valmistusteollisuudessa. Sitä hyödynnetään metallien, muovien, komposiittimateriaalien ja keramiikan laadunvalvonnassa ja kuntotarkastuksissa. Menetelmä on tehokas erityisesti paksujen materiaalien sisäisten vikojen havaitsemisessa, joihin muut ei-tuhoavat menetelmät eivät sovellu. Ultraäänitestauksella voidaan myös mitata materiaalin paksuutta ja tunnistaa kerrosten välisiä sidoksia.