Ultraäänitestausta

Ultraäänitestaus, tunnetaan myös nimellä ultraäänitarkastus tai UT, on ei-tuhoava tarkastusmenetelmä, jota käytetään materiaalien sisäisten vikojen, kuten halkeamien, huokoisuuden ja sulkeumien, havaitsemiseen ja mittaamiseen. Se perustuu korkeataajuisten ääniaaltojen käyttöön, jotka lähetetään materiaalin läpi. Nämä ääniaallot heijastuvat materiaalin rajapinnoista, mukaan lukien mahdollisista vioista.

Testausprosessiin kuuluu yleensä ultraäänilähetin-vastaanotin, jota kutsutaan anturiksi. Anturi asetetaan tarkasteltavan kappaleen pintaan, usein kosketusaineen avulla, joka varmistaa tehokkaan ääniaaltojen siirtymisen. Anturi lähettää lyhyitä ultraäänipulsseja materiaaliin. Kun nämä pulssit kohtaavat muutoksia materiaalin tiheydessä tai rakenteessa, ne heijastuvat takaisin anturiin. Anturi vastaanottaa nämä heijastuneet signaalit ja muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi, jotka näytetään tyypillisesti osciloskoopissa tai tietokoneen näytöllä.

Ultraäänitestauksen tuloksia analysoimalla tarkastaja voi määrittää vikojen sijainnin, koon ja tyypin. Eri anturityyppejä ja ultraäänimenetelmiä, kuten läpilyöntitestausta (through-transmission) ja peiliheijastustestausta (pulse-echo), käytetään eri sovelluksissa ja materiaaleissa. Ultraäänitestausta käytetään laajalti teollisuudessa, kuten ilmailu-, auto-, ydin- ja rakennusteollisuudessa, materiaalien laadunvarmistukseen ja turvallisuuden takaamiseen. Sen etuja ovat kyky havaita sisäisiä vikoja, tarkkuus ja kannettavuus.