ultraäänimittaukset

Ultraäänimittaukset, eli ultraäänitutkimukset, ovat ei-invasiivisia lääketieteellisiä kuvantamismenetelmiä, jotka hyödyntävät korkeataajuisia ääniaaltoja kehon sisäisten rakenteiden tarkasteluun. Toisin kuin röntgenkuvauksessa, ultraäänitutkimuksissa ei käytetä ionisoivaa säteilyä, mikä tekee niistä turvallisia raskaana oleville naisille ja lapsille. Tutkimuksen perusperiaatteena on lähettää ultraäänilaitteella (anturilla) äänipulsseja kehoon ja rekisteröidä takaisin heijastuvat kaiut. Nämä kaiut muunnetaan digitaaliseksi kuvaksi, joka näkyy monitorilla. Eri kudokset ja nesteet heijastavat ääntä eri tavoin, mikä mahdollistaa niiden erottamisen toisistaan.

Ultraäänimittauksia käytetään laajasti monilla lääketieteen aloilla. Niitä hyödynnetään muun muassa sikiön kasvun ja kehityksen seurannassa raskauden aikana, vatsaontelon elinten, kuten maksan, munuaisten ja sappirakon, tutkimisessa, sydämen toiminnan arvioinnissa (echocardiography), verisuonten virtauksen mittaamisessa sekä lihas- ja jännevaurioiden diagnosoinnissa. Ultraäänitutkimukset ovat usein nopeita ja kivuttomia, ja ne voivat tarjota reaaliaikaista tietoa tutkittavasta alueesta. Laitteiston ja tutkijan kokemuksen lisäksi potilaan kehonkoostumus ja tutkittavan alueen sijainti voivat vaikuttaa kuvan laatuun. Ultraäänimittaukset ovat keskeinen osa nykyaikaista diagnostiikkaa.