ultraäänikuvaa

Ultraäänikuvaus, tai ultraäänikuva, on lääketieteellinen kuvausmenetelmä, jossa kudoksiin kohdistetaan korkeataajuisia ääniaaltoja ja vastaanotetut heijasteet muunnetaan kuviksi. Menetelmä on ei-ionisoiva, nopea ja turvallinen, eikä siihen liity säteilyaltistusta.

Kuvauksen peruslaite on transduktori, joka sekä lähettää että vastaanottaa ääniaaltoja. Vastaanotetut signaalit käsitellään ja näytetään näytöllä. Yleisimmät kuvantamistavat ovat B-mode-kuvaus, joka näyttää kudosten rakenteen, sekä Doppler-tilat verenvirtauksen mittaamiseksi ja suunnan havaitsemiseksi. Lisäksi on 3D- ja 4D-kuvaus, jotka tuottavat kolmiulotteisia kuvia ja tarjoavat ajoitettua, reaaliaikaista päivitystä.

Sovellukset kattavat muun muassa raskausvasaran seurannan, vatsaelinten tutkimisen (kuten maksan, munuaisten ja sappirakon arviointi), kilpirauhassyvyyden sekä pehmytkudosten ja tuki- ja liikuntaelinten kuvantamisen. Ultraäänikuvaa käytetään myös toimenpideohjauksessa, esimerkiksi biopsian tai rokotusten yhteydessä, sekä sydämen echokardiografiassa ja verisuonten seurannassa doppleri-menetelmin.

Turvallisuus ja rajoitteet: koska kuvaus ei käytä ionisoivaa säteilyä, se on yleisesti hyvin turvallinen. Kuvanlaatu riippuu kuitenkin operoijasta, laitteen laadusta ja potilaan rakennetekijöistä kuten rasvaisuudesta, kaasusta tai luiden asemoitumisesta. Ultraäänikuvaus on erityisen altis käyttäjän osaamiselle ja laitteiston suorituskyvylle.