echokardiografiassa

Echokardiografia, eli ekokardiografia, on ei-invasiivinen kuvantamismenetelmä, joka käyttää ultraääni- tai sonaariaaltoja sydämen rakenteiden ja toiminnan urlaittamiseen. Tekniikalla saadaan reaaliaikaisia kuvia sydämen kammioista, eteisistä, sydänläppäimistä sekä suurista verisuonista. Menetelmää voidaan käyttää sekä rakenteen että toiminnan arviointiin.

Tekniikat ja aineistot. Tavallisin muoto on transtorakaalinen echokardiografia (TTE), jossa anturi asetetaan rintakehälle. Transesofageaalinen echokardiografia (TEE) antaa korkearesoluutioisia kuvia läheisemmän ruokatorven kautta. Käytetään myös 3D-echokardiografiaa sekä doppler- ja väridopplerikuvantamista, jotka mittaavat veren virtausnopeuksia ja suuntia sekä auttavat läppä- ja sydänlihassäätöjen arvioinnissa. Tidi-dopplerin avulla voidaan arvioida diastolista toimintaa ja myötäavaa lihaksen liikettä.

Mitä arvioidaan. Echokardiografiassa mitataan kammioiden kokoa ja tekotoiminnan (esim. vasemman kammion kontraktio ja iskutilavuus), ejektiofraktio, eteisten ja venttiilien rakenteet, läppävuotojen laajuus sekä mahdolliset tilavuoret ja kokoonpano-epämuodot. Menetelmällä voidaan havaita läppävian, obstruktioiden, eteisvärinän aiheuttamia muutoksia sekä synnynnäisiä sydänmuutoksia. Lisäksi voidaan arvioida keuhkovaltimon painetta ja sydämen tilavuusmuutoksia.

Indikaatiot ja käyttö. Echokardiografia ordinoidaan sydänsairauksien epäilyissä kuten rintakivun, hengenahdistuksen, sydämen vajaatoiminnan tai läppäongelmien tutkimuksessa. Se soveltuu myös seurannaksi leikkausten jälkeen sekä epäilytessä sydämen aiheuttamaa paineilma- tai verisuonisairauksista.

Hyödyt ja rajoitteet. Menetelmä on turvallinen, ilman ionisoivaa säteilyä, laajasti saatavissa ja tarjoaa kattavat tiedot sydämen toiminnasta. Rajoitteita ovat kuvanlaatu riippuvuus potilaan anatomisesta rakenteesta ja tutkijan kokemuksesta sekä TEE:n hieman invasiivinen luonne. Tarvittaessa käytetään varustusta, kuten kontrastiainetta, parantamaan kuvanlaatua.