heijasteet

Heijasteet ovat elimistön automaattisia, tahdosta riippumattomia reaktioita ärsykkeisiin. Ne mahdollistavat nopean toimintavastauksen, ylläpitävät asentoa ja suojaavat kudoksia. Heijasteet syntyvät refleksikaarella, joka koostuu aistinreaktioita tuottavasta sensorisesta jälkiosasta, sensorisesta neuronista, mahdollisesti yhden tai useamman väli- tai interneuronin sekä motorisesta neuronista, joka aiheuttaa lihaksen liikkeen tai vastaavan efektorin vastaanottajan reaktioita.

Refleksikaaret voivat sijaita selkäytimessä (spinaalirefleksit) tai aivorungossa (kraniaalirefleksit). Monosynaptiset venytysrefleksit ovat tyypillisiä, esimerkiksi polvitaipeen refleksi, jossa ärsyke siirtyy suoraan aisti- ja motoriseen neuroniin ilman väliinterneuronia. Monisyyniset refleksit sisältävät useita interneuronijonotoa ja niitä esiintyy erityisesti kipu- tai suojarefleksioissa, jotka voivat olla hitaampia ja joustavampia.

Esimerkkejä yleisistä heijasteista ovat polvitaipeen refleksi (patellar reflex), akillesrefleksi sekä plantaarirefleksi. Kraniaaliset refleksit kuten pupillaarinen valonheijaste sekä gag- ja yövärin refleksit ovat osa yleistä neurologista tutkimusta.

Kliininen merkitys ja rekisteröinti: heijasteita arvioidaan neurologisessa tutkimuksessa käyttämällä refleksivasaraa tai vasaraa ja niiden voimakkuus sekä vasteaika kirjataan. Ärsykkeen vaste voi saada arvoja 0–4 käyttöarvon asteikolla (0 = ei reagointia, 2 normaali, 4 erittäin voimakas klonus). Poikkeavuudet voivat viitata neurologisiin häiriöihin: hyporefleksia tai arefleksia usein periferaalisiin neuropatioihin, kun taas hyperrefleksia ja klonus voivat kertoa yläraajan tai keskushermoston vaurioista.

Termistössä heijasteet viittaavat fysiologiseen ilmiöön, mutta yleiskielessä niitä käytetään sekä painottuneemmin lääketieteessä kuin puhekielessäkin.