ulkoliikunnan

Ulkoliikunta tarkoittaa ulkona tapahtuvaa fyysistä aktiivisuutta, joka voi olla sekä harrastuksellista että järjestettyä. Sen piiriin kuuluvat esimerkiksi kävely, juoksu, pyöräily, hiihto ja luistelu, retkeily, suunnistus sekä erilaiset ulkoturvallisuutta ja -hyvinvointia edistävät pelit ja lajit. Ulkoliikunta voidaan toteuttaa kaikissa vuodenaikoina julkisilla paikoilla kuten puistoissa ja metsissä sekä ranta- ja maastokohteissa. Termin käyttö liittyy läheisesti luonnonläheiseen elämäntapaan sekä terveyden ja kunnon edistämiseen; se on sekä yksilö- että yhteisölaji, jota harjoitetaan sekä kouluissa että urheiluseuroissa.

Kulttuurisesti ulkoilu ja luonnossa liikkuminen on ollut keskeistä erityisesti Pohjoismaissa, missä jokamiehenoikeudet mahdollistavat liikkumisen luonnossa usein suurella vapaudella ja vastuullisuus sekä luonnon kunnioittaminen korostuvat. Julkiset palvelut, reitit, taukopaikat ja alueelliset tapahtumat tukevat ulkoliikuntaa ympäri vuoden.

Hyödyt ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä: säännöllinen ulkoliikunta parantaa kestävyyttä, vahvistaa lihaksia ja tukee painonhallintaa, sekä lievittää stressiä ja parantaa mielialaa. Riskien hallinta on tärkeää, mukaan lukien asianmukainen varustus, sääolosuhteisiin sopiva suunnittelu ja turvalliset toimintatavat erityisesti metsä- ja talviolosuhteissa.

Ulkoliikunta voidaan suunnitella sekä yksilöllisesti että ryhmässä ja se liittyy läheisesti kansanterveyden edistämiseen sekä luontoliikunnan yleiseen suosioon. Jokamiehenoikeudet mahdollistavat liikkumisen luonnossa osana arkea ja virkistystä.