tähtitieteestä

Tähtitiede on luonnontiede, joka tutkii taivaankappaleita kuten tähtiä, planeettoja ja galakseja sekä maailmankaikkeuden rakennetta ja kehitystä. Se perustuu systemaattisiin havaintoihin, mittauksiin ja fyysisten lakien soveltamiseen; se erottaa astrologian, joka ei perustu todennettavissa oleviin ilmiöihin. Tähtitiede pyrkii selittämään esimerkiksi tähtien muodostumista, galaksien rakennetta sekä kosmoksen historiaa ja laajenemista.

Tähtitieteen alat ja menetelmät jakautuvat havainnoivaan tähtitieteeseen, teoreettiseen tähtitieteeseen sekä kosmologiaan. Keskeisiä keinoja ovat maapohjaiset ja avaruudessa käytettävät teleskoopit, spektri- ja fotometria sekä astrometria, radioteleskoopit ja muut aallonpituudet kuten infrapuna sekä röntgen. Aineen ja energian käyttäytymisen ymmärtäminen tähtien sisuksissa, galaksien kehityksessä sekä kosmisen taustasäteilyn tutkimus muodostaa alan perustan.

Tähtitieteen historia ulottuu muinaisiin tähtitarkkailuihin. Merkittäviä käännekohtia olivat Kopernikuksen, Galilein ja Keplerin työ sekä 1900-luvulla tapahtunut fysiikan vallankumous, joka mahdollisti tarkemman kuvauksen maailmankaikkeudesta. Moderni tähtitiede kattaa tähtien evoluution tutkimuksen sekä kosmologian, planeettatieteen sekä tutkimukset pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää maailmankaikkeuden alkuperä, rakenne ja kehitys sekä löytää käytännön sovelluksia teknologian kehityksessä ja navigoinnissa.