työvoimantarve

Työvoimantarve kuvaa sen määrää työntekijöistä, jota työmarkkinoiden toimijat – erityisesti yritykset, julkiset palvelut ja alueelliset viranomaiset – katsovat tarvitsevansa tuotannon ja palvelujen ylläpitämiseksi sekä kasvun tukemiseksi tietyllä aikavälillä. Termiä käytetään sekä lyhyen aikavälin rekrytointitarpeiden arvioinnissa että pidemmän aikavälin suunnittelussa, jossa pyritään sovittamaan koulutus- ja työmarkkinatarjonta kysyntään.

Työvoimantarven määrittelevät useat tekijät. Talouden suhdanteet vaikuttavat suoraan, kun investoinnit ja tuottavuusodotukset muuttuvat. Rakenteelliset tekijät, kuten toimialojen rakennemuutos ja teknologian, automaation sekä digitalisaation eteneminen, muokkaavat työvoiman kysyntää eri aloilla. Demografiset tekijät, kuten väestön ikääntyminen ja muuttoliike, sekä koulutustason ja osaamisen alueelliset erät vaikuttavat myös siihen, millaista työvoimaa tarvitaan ja missä muodossa.

Mittarit ja tiedon lähteet. Työvoimantarpee osoitetaan usein avoimien työpaikkojen määrällä, rekrytointitarpeiden arviolla sekä alueellisten ja toimialakohtaisten ennusteiden kautta. Keskeisiä tietolähteitä ovat Tilastokeskus, TE-palvelut sekä työ- ja elinkeinohallinnon julkaisut. Näitä tietoja käytetään sekä valtion että kuntien suunnittelussa sekä työnantajien rekrytointipäätösten tukemisessa.

Käytännön merkitys. Työvoimantarven analysointi ohjaa koulutus- ja osaamistarpeiden suunnittelua, alueellista kehittämistä sekä työmarkkinapolitiikkaa, jotta kysyntä ja tarjonta voivat vastata toisiaan ja tasoittaa rakenteellisia ja suhdannellisia eroja. Haasteina ovat ennustettavuus, alueellinen hajonta sekä nopeiden muutosten aiheuttama osaamisen ajantasaistamisen tarve.