työstöaikoihin

Työstöaikoihin viitataan työajan säännöstelyyn ja työsuhteessa sovellettaviin aikatauluun ja kestoon, jotka ohjaavat työntekijän työskentelyä. Työstöaikoihin liittyvät säännökset ovat olennaisia työsuojelun, työntekijöiden hyvinvoinnin ja työelämän tasapainon kannalta. Suomessa työstöaikoja säätelevät pääasiassa työaikalaki, työehtosopimukset sekä työnantajan ja työntekijän väliset sopimukset.

Työaikalain mukaan täysi-ikäisen työntekijän normaalina työviikkona pidetään 40 tuntia, ja työaika jaetaan yleensä kahteen tai kolmeen työvuoroon. Työaika voi kuitenkin vaihdella työehtosopimusten tai yksittäisten sopimusten perusteella. Työaikaa voidaan lyhentää esimerkiksi osa-aikaisille tai erityisryhmille, kuten nuorille tai vanhuksille, jotka saattavat olla alttiimpia väsymykselle. Lisäksi työaikaa voidaan pidentää poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten tuotannon huippukausina, mutta tällöin työnantajan on huolehdittava työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta.

Työstöaikoihin liittyy myös lepoaikoja, joiden tarkoitus on varmistaa työntekijöiden fyysinen ja psyykkinen kuntoutuminen. Työaikalain mukaan työntekijän on saatava vähintään 11 peräkkäistä tuntia lepoaikaa joka vuorokaudessa sekä vähintään 24 tuntia lepoaikaa joka viikossa. Lisäksi työaikaa on jaettu työvuoroihin, joiden pituus ja jakautuminen määräytyvät työehtosopimusten tai yksittäisten sopimusten mukaan.

Työstöaikoihin liittyvät säännökset ovat tarkoitettu suojelemaan työntekijöitä ylityöstä ja väsymyksestä. Työnantajan on noudatettava näitä sääntöjä ja tarvittaessa neuvoteltava työntekijöiden kanssa työajan järjestelystä. Työstöaikoihin liittyvät kysymykset voidaan ratkaista työoikeudellisesti, jos neuvottelut eivät johda sopimukseen.