työmarkkinaaseman

Työmarkkina-asema kuvaa yksilön asemaa työmarkkinoilla. Se kattaa sekä nykyisen työllisyystilan (työssä, työttömänä tai koulutuksessa/aktiivisessa työnhaussa) että työmarkkinoihin liittyvät piirteet, kuten työehdot, palkkataso, työn turva ja mahdollisuudet edetä. Käytännössä se heijastaa henkilön taloudellista asemaa, riskiä joutua työttömäksi sekä kykyä hankkia ja säilyttää työtä.

Keskeiset määräävät tekijät ovat koulutus ja ammattitaito sekä työkokemus; ikä; sukupuoli; maahanmuuttajatausta; alueellinen sijainti; toimiala ja ammattiryhmä; sekä ammattiliittoon kuuluminen. Myös taloudellinen suuntaus, muut työsuhteen laatuun liittyvät piirteet sekä työmarkkinainstituutiot—kuten työttömyysturva, aktiiviset työvoimapoliittiset toimet ja kollektiivinen sopiminen—vaikuttavat työmarkkina-asemaan.

Työmarkkina-aseman tutkiminen palvelee eriarvoisuuden ja liikkuvuuden ymmärtämistä sekä politiikan vaikutusten arviointia, esimerkiksi koulutuksen, uudelleenkoulutuksen ja aktivoivan politiikan tehoa koskien. Se on dynaaminen ja elämänmittainen ilmiö, joka muuttuu suhdanteiden sekä rakenteellisten tekijöiden mukana.

Mittaus perustuu tilastoihin ja hallinnollisiin tietoihin. Suomessa käytetään muun muassa Tilastokeskuksen työvoimatutkimusta sekä rekisteritietoja, joissa yhdistellään koulutus-, työsuhde- ja tulotiedot. Työmarkkina-aseman analysointi yhdistää usein useita aineistoja ja seuraa ryhmien välisiä eroja sekä toimialakohtaista kehitystä.