tyylisuuntaa

Tyylisuuntaa on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan tiettyä estetiikan tai ilmaisun suuntaa, trendiä tai liikettä taiteen, suunnittelun, arkkitehtuurin, muodin sekä kirjallisuuden alalla. Se viittaa vallitsevaan tai kiinnostukseen herättävään tapaan käyttää muotoa, materiaaleja, värejä ja ilmaisutapaa sekä siihen, miten teokset tai tuotteet asettuvat suhteessa muihin suuntauksiin.

Kieliopillisesti tyylisuunta on substantiivi, jonka perusmuoto on tyylisuunta; muoto tyylisuuntaa on partitiivi tai genetiivi monikossa käytetty kontekstissa kuten „uuden tyylisuuntauksen vaikutukset“ tai „tyylisuuntauksen tunnuspiirteet“. Sanaa voidaan käyttää sekä yleiskielessä että akateemisessa kirjoittelussa kuvaamaan ajanjakson tai alueen ominaisuutta.

Käyttö ja konteksti: tyylisuuntaa voidaan puhua sekä historiallisista että ajankohtaisista ilmiöistä, ja se voi viitata suuriin liikkeisiin tai pienempiin, tarkentuneisiin suuntauksiin. Esimerkiksi muodin, arkkitehtuurin tai graafisen suunnittelun yhteydessä puhutaan usein tyylisuuntauksista kuten klassinen, modernistinen, barokkinen, minimalistinen tai skandinaavinen. Typillisesti tyylisuuntaa kuvataan adjektiivein sekä vertaamalla sitä toisiin suuntauksiin tai aikakausiin.

Soveltuvuusalueet: aikakausikirjallisuus, kriittinen tutkimus, museologinen ja kulttuurihistoriallinen keskustelu sekä mediakeskustelut käyttävät tyylisuuntatermiä kuvauksellisesti ja analysoivasti. Tyylisuuntaa voidaan tarkastella sekä teosten yksilöllisten piirteiden että laajempien kulttuuristen tendenssien valossa.