tyylisuuntauksen

Tyylisuuntauksen käsite viittaa taiteen, muotoilun, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden alueilla ilmeneviin tyylillisiin suunnauksiin, joissa teokset jakavat yhteisiä muodon, sisällön ja lähestymistavan piirteitä. Tyylisuuntaukset muodostuvat usein, kun ryhmä tekijöitä omaksuu ja kehittelee yhteistä kieltä—visuaalisia elementtejä, temaattisia painotuksia, materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja—ja esittelee näitä piirteitä julkisesti näyttelyiden, julkaisujen tai opetuksen kautta.

Ne syntyvät yleensä vastareaktiona edeltävälle tyylille sekä laajempien yhteiskunnallisten, teknologisten ja taloudellisten muutosten vaikutuksesta. Ajan myötä tyylisuuntaukset voivat levitä paikallisista ilmiöistä kansainvälisille areenoille ja saada nimeä retrospektiivisesti historioitsijoiden toimesta.

Tunnistaminen perustuu sekä kontekstuaalisiin että muodollisiin kriteereihin: toistuvat visuaaliset kielivalinnat, keskeiset aiheet, käytetyt materiaalit ja valmistusmenetelmät sekä se, miten teokset heijastavat tiettyä aikakautta tai kulttuurista keskustelua. Tyylisuuntauksia käytetään analyysissä, museologisessa työssä, arkkitehtuurin ja muotoilun tutkimuksessa sekä kirjallisessa ja elokuvallisessa kontekstissa.

Esimerkkejä ovat kansallisromantiikka, modernismi ja funktionalismi sekä laajemmin erilaiset, ajan mukaan rajatut ilmiöt. Tyylisuuntaukset voivat ilmetä monilla aloilla ja kehittyä eri tavoin riippuen paikallisista ja kansainvälisistä tekijöistä.