tutkimussuuntautumiin

Tutkimussuuntautumiin on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan tutkimustoiminnan suuntautumista kohti tiettyjä suunnia tai prioriteetteja. Sillä viitataan sekä yksittäisten tutkijoiden että tutkimusorganisaatioiden ja rahoittajien käytäntöihin, joissa tutkimustehtävät ja toteutustavat noudattavat strategisia linjauksia.

Konseptiin liittyy useita ulottuvuuksia. Keskeisiä ovat suunnitelmallisuus verrattuna vapaamuotoiseen tutkimukseen, applied- ja fundamental-tutkimuksen painotukset sekä interdisciplinariteetin ja tutkimuksen autonomian välinen jännite. Suuntautumista voivat ohjata yliopistojen strategiset suunnitelmat, rahoitusohjelmien teemakohtaiset vaatimukset sekä kentän tarpeisiin vastaavat prioriteetit. Lisäksi politiikka ja kansainväliset rahoitusinstrumentit muovaavat aihevalintoja sekä menetelmävalintoja.

Arviointi ja vaikutukset ovat keskeisiä tekijöitä. Tutkimussuuntautuneisuus voi lisätä tutkimuksen yhteiskunnallista relevanssia, vaikuttavuutta ja resurssien kohdentamista. Toisaalta liian tiukka ohjaus voi kaventaa tutkimusaiheiden monimuotoisuutta, torjua riskialttiita, mutta tärkeitä perus- tai tutkimusvaihtoehtoja sekä johtaa homogeeniseen tutkimuskenttään. Onnistunut hallinta vaatii läpinäkyviä mittareita, avoimia päätöksentekoprosesseja ja palautekierroksia, joissa tutkijat voivat osallistua suunnitteluun. Keskustelu kuuluu laajempaan tutkimuspolitiikan analyysiin ja on keskeinen osa ymmärrystä tutkimusmaiseman kehittymisestä.