turvaprotokolle

Turvaprotokolla on protokollien ryhmä, jolla määritellään, miten järjestelmän osat tai verkon solmut vaihtavat tietoa siten, että viestit pysyvät luottamuksellisina, ehyinä ja aitous varmistetaan. Turvaprotokollat voivat suuntautua yksittäiseen yhteyteen, kuten web-asiakkaan ja palvelimen välille, tai ne voivat kattaa koko verkkotoiminnan, kuten VPN- tai sähköpostijärjestelmät.

Keskeisiä tavoitteita ovat luottamuksellisuus (salaus), eheyden varmistaminen (viestin muuttumisen havaitseminen tai estäminen), todentaminen (osapuolten tunnistaminen) sekä ei-kieltämisen varmistaminen (todisteet siitä, että toiminta on tapahtunut). Turvaprotokollat käyttävät usein salausalgoritmeja, digitaalisia allekirjoituksia ja aikaleimoja tai nonce-arvoja sekä mekanismeja uusintayhteyksien torjumiseksi.

Esimerkkejä yleisesti käytetyistä turvaprotokollista ovat TLS/SSL, jota käytetään verkkosivujen suojaamiseen; SSH etäyhteyksien hallintaan; IPSec VPN-yhteyksien suojaamiseen; sekä Kerberos-tyyppiset verkkoautentointijärjestelmät. Sähköpostin turvaan käytetään S/MIME tai PGP/GPG, ja monissa viestintäalustoissa on end-to-end -salauksia tarjoavia protokollia, kuten erilaiset signaaliprotokollat.

Turvaprotokollien standardointi tapahtuu pääosin kansainvälisesti, esimerkiksi IETF:n RFC-asiakirjojen kautta, sekä ISO/IEC-standardeissa. Protokollia arvioidaan sekä formaaleilla todentamismenetelmillä että käytännön testauksella. Hyvin suunnitellut protokollat ovat resistenttejä yleisimmille hyökkäyksille, mutta toteutus- ja avainhallintavirheet voivat heikentää niiden turvallisuutta. Turvaprotokollien kehitys on jatkuvaa, sillä uudet uhkakuvat ja suorituskykyvaatimukset vaikuttavat suunnitteluun ja konfiguraatioon.