turvallisuuspolitiikassa

Turvallisuuspolitiikka on valtion ja julkisen hallinnon strateginen toiminta-alue, jolla pyritään turvaamaan kansallinen suvereniteetti, yhteiskunnan vakaus sekä elintärkeiden toimintojen jatkuvuus. Se kartoittaa uhkia, asettaa tavoitteita ja kohdentaa voimavaroja politiikan, lainsäädännön ja kansainvälisen yhteistyön keinoin.

Keskeisiä osa-alueita ovat puolustus ja kriisinhallinta, kyber- ja infrastruktuuriturvallisuus sekä energian- ja elintarviketurvan varmistaminen. Turvallisuuspolitiikka sisältää diplomatian, normien luomisen sekä taloudelliset keinot kuten budjetoinnin sekä pakotteet, jotka tukevat toisiaan.

Prosessi etenee uhka-arvioinnista politiikan muotoiluun, toimeenpanoon ja jatkuvaan seurantaan sekä arviointiin. Toimet painottuvat sekä ennaltaehkäisyyn että reagointiin, ja ne toteutetaan usein yhteistyössä kansainvälisten kumppanien kanssa.

Kansainvälinen ulottuvuus on olennainen osa turvallisuuspolitiikkaa: sopimukset, liittoumat ja kansainväliset organisaatiot, kuten EU ja YK, sekä asevalvonta ja kriisinhallinta. Suhteet liittoutumiin ja kumppanuuksiin muovaavat strategian käytännön toteutusta.

Nykyiset haasteet sisältävät kyberuhkat, hybridiuhkat, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä pandemian jälkivaikutukset. Siksi turvallisuuspolitiikassa korostuvat joustavuus, resilienssi ja selkeä kriisinhallintakyky sekä säännönmukainen uudelleenarviointi.