turvallisuusnormein

Turvallisuusnormein ovat muodollisia dokumentteja, jotka kuvaavat turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia ja menettelyjä. Ne voivat koskea tuotteita, prosesseja, järjestelmiä tai toiminnan osa-alueita. Useimmat turvallisuusnormit ovat vapaaehtoisia, mutta ne voidaan viitata lainsäädännössä tai markkinoiden asettamissa vaatimuksissa sitovana.

Normien tarkoituksena on hallita riskejä, suojata ihmisten terveyttä ja turvallisuutta sekä varmistaa tuotteiden ja palveluiden luotettavuus. Ne myös helpottavat erilaisten toimijoiden välistä yhteentoimivuutta sekä helpottavat pääsyä kansainvälisille markkinoille.

Turvallisuusnormeja kehitetään kansainvälisesti, alueellisesti ja kansallisella tasolla. Kansainvälisiä standardeja laativat muun muassa ISO (International Organization for Standardization) ja IEC (International Electrotechnical Commission). Euroopan tasolla rooliaan näyttelevät EN-harmonisoidut standardit sekä CEN ja CENELEC. Kansalliset standardit voivat olla esimerkiksi Suomessa SFS- standardeja; vastaavia luetaan ja sovelletaan laajasti eri maissa, kuten DIN Saksassa, ANSI Yhdysvalloissa tai JISC Japanissa.

Yhteys laatuun ja turvallisuuteen ilmenee usein sisäisessä laadunvarmistus- ja riskienhallintajärjestelmissä. Monet standardit sisältävät vaatimuksia tarkastuksesta, testauksesta sekä kolmannen osapuolen sertifioinnista, mutta sertifiointi ei aina ole pakollista. Joillakin markkinoilla sekä tietyt toimialat voivat kuitenkin edellyttää standardien noudattamista lainsäädännön tai hankintavaatimusten kautta.

Käytännössä turvallisuusnormit ohjaavat suunnittelua, tuotantoa ja käyttöä. Niiden tavoitteena on vähentää vahinkojen riskejä, parantaa turvallisuuskulttuuria ja edistää luotettavuutta sekä vastuullisuutta liiketoiminnassa. Ajan myötä normit kehittyvät teknologian ja riskien muuttuessa.