tulkintaperiaate

Tulkintaperiaate on yleinen termi, jolla kuvataan sääntöjä, kriteerejä tai ohjenuoria, joiden perusteella tekstejä, ilmaisuita tai tapahtumia tulkitaan. Periaatteet toimivat apuvälineinä, joiden avulla voidaan määrittää merkitys, tarkoitus tai yhteys kontekstin sisällä.

Sovellusalueet vaihtelevat eri tieteenaloilla. Kielellisessä tulkinnassa periaatteet auttavat ymmärtämään sanamuodon, syntaksin ja konventioiden kautta ilmaisun tarkoituksen. Oikeustieteessä tulkintaperiaatteet ohjaavat lakien, sopimusten tai oikeudellisten asiakirjojen tulkintaa ja niiden soveltamista käytäntöön. Filosofiassa ja tulkinnassa laajemmin ne liittyvät argumenttien, teksteistä peräisin olevan merkityksen ja lukijan intention tutkimiseen. Hermeneuttisessa traditiossa periaatteet muodostavat kehyksen, jonka avulla menneeseen tekstiin pyritään löytämään uutta ymmärrystä.

Yleisimmät tulkintaperiaatteet voidaan kuvata seuraavasti: sanamuodon merkitykseen perustuva tulkinta (literal/grammatical), kontekstin ja tarkoituksen huomioiva tulkinta, tarkoitusperien tai intention etsiminen, sekä kokonaisuuden ja järjestelmässä vallitsevan logiikan huomioiva tulkinta. Prosessi etenee yleensä epäselvyyden tunnistamisesta suhteessa käytettävissä oleviin periaatteisiin, vaihtoehtojen puntarointiin ja perustellun ratkaisun valintaan.

Rajoitteita ovat tulkintojen subjektiivisuus, kontekstin tulkintavaihtelut ja mahdollinen ristiriita olemassa olevien tosiasioiden kanssa. Lisätietoa löytyy kielellisestä, lainsäädännöllisestä ja filosofisesta tulkinnasta sekä hermeneuttisesta kirjallisuudesta.