tromboosissa

Tromboosi on tila, jossa verisuonen sisäkalvolle muodostuu trombi eli hyytymä, joka voi estää verenvirtausta. Sille altistavat tekijät liittyvät Virchowin triadiin: endoteelin vaurio, veren hyytymisen taipumus ja verenkierron hidastuminen.

Tyypillisiä muotoja ovat laskimotromboosi eli syvä laskimotromboosi (DVT) ja valtimotromboosi, joka voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivoinfarkin. Keuhkoembolian (PE) synty on tilanne, jossa irronnut trombi kulkeutuu keuhkoihin. Oireet riippuvat sijainnista: DVT aiheuttaa kipua ja turvotusta yhdessä jalassa; PE aiheuttaa äkillisen hengenahdistuksen ja rintakivun.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä kuvantaviin tutkimuksiin. DVT:ssa käytetään usein duplex-ultraäänitutkimusta ja D-dimeeritasot voivat tukena antaa epäilyä. PE:n diagnostioksi tehdään usein tietokonetomografia-angiografiaa. Verinäytteissä voidaan kartoittaa mahdollisia perinnöllisiä trombofiliakohtia, jos tilanteessa epäillään siihen viittaavia tekijöitä.

Hoito painottuu uusien trombojen syntymän estämiseen sekä veren hyytymisen hallintaan. Yleisintä on antikoagulanttihoito, aluksi käytetään kortilla hepariinia ja siirrytään usein suun antikoagulantteihin (esim. DOAC:t). Vakavissa tapauksissa voidaan käyttää liuotushoitoa tai mekaanista trombektomia. Ennaltaehkäisyssä korostuvat liikunnan lisääminen, riittävä neste- ja verenkierron hallinta sekä riskitekijöiden vähentäminen; potilaalle voidaan harkita pitkäaikaista antikoagulanttikuuria riippuen riskitekijöistä.