tromboosihäiriöistä

Tromboosihäiriö viittaa tilaan, jossa veren hyytymisjärjestelmä ei toimi normaalisti, mikä johtaa liialliseen tai epätarkoituksenmukaiseen verihyytymien muodostumiseen. Nämä hyytymät, joita kutsutaan trombeiksi, voivat tukkia verisuonia ja häiritä verenkiertoa. Tromboosihäiriöitä on useita erilaisia, ja ne voidaan luokitella hankinnaisiin tai perinnöllisiin tiloihin.

Yleisiä tromboosihäiriöitä ovat syvä laskimotromboosi (DVT), jossa hyytymä muodostuu syvään laskimoon, useimmiten jaloissa. Keuhkoembolia (PE) tapahtuu, kun verihyytymä irtoaa ja kulkeutuu keuhkoihin, tukkien yhden tai useamman keuhkovaltimon. Sydäninfarkti ja aivohalvaus ovat myös tromboottisia tapahtumia, jotka johtuvat verisuonten tukkeutumisesta sydämessä tai aivoissa.

Tromboosihäiriöiden riskitekijöitä ovat pitkäaikainen liikkumattomuus, kuten pitkät lentomatkat tai leikkauksen jälkeinen toipuminen, tietyt sairaudet kuten syöpä, tulehdukselliset suolistosairaudet ja perinnölliset hyytymishäiriöt. Myös tietyt lääkitykset, kuten hormonaalinen ehkäisy ja hormonihoito, voivat lisätä riskiä. Ikä ja ylipaino ovat myös tunnettuja riskitekijöitä.

Oireet vaihtelevat tromboosin sijainnin ja laajuuden mukaan. DVT:n oireita voivat olla jalkakipu, turvotus, punoitus ja lämpö. PE:n oireita ovat äkillinen hengenahdistus, rintakipu ja yskä, johon voi liittyä verta. Diagnoosi perustuu potilashistoriaan, fyysiseen tutkimukseen ja kuvantamistutkimuksiin, kuten ultraääneen tai tietokonetomografiaan. Tromboosihäiriöiden hoitoon kuuluvat yleensä antikoagulanttilääkkeet, jotka estävät hyytymien kasvua ja uusien muodostumista. Vakavissa tapauksissa voidaan harkita trombolyysiä eli hyytymien liuottamista lääkkeellisesti tai mekaanisesti. Tromboosihäiriöiden ehkäisyyn kuuluvat aktiivisuus, riittävä nesteytys ja tarvittaessa lääkityksellinen esto, erityisesti riskiryhmillä.