hyytymisjärjestelmä

Hyytymisjärjestelmä on veren hyytymiseen ja vuodon hallintaan liittyvien mekanismien kokonaisuus. Sen tehtävänä on torjua vuotoa ja ylläpitää verenkierron vakautta. Järjestelmä koostuu verisuonen vaurion yhteydessä aktivoituvasta primaarisesta hemostaasista, plasman hyytymistekijöistä sekä endoteelin ja säätelyjärjestelmien välisestä vuorovaikutuksesta, mukaan lukien antikoagulanttiset ja fibrinolyttiset reitit.

Primaarinen hemostaasi alkaa verisuonen vauriosta: suonen puristus vähentää vuotoa ja verihiutaleet kiinnittyvät vaurion kohdan subendoteliumiin von Willebrandin tekijän avulla, aktivoituvat ja aggregoituvat. Näin muodostuu tilapäinen verihiutaleplaki, joka rajaa vuodon ja toimii alustana koagulaation käynnistämiselle.

Toinen hemostaasi eli koagulaatiokaskadi vahvistaa paakun. Extrinsic-polku (tissue factor ja VIIa) sekä intrinsic-polku (XII, XI, IX, VIII) aktivoivat yhteisen polun, jonka päätepiste on trombiini. Trombiini muuttaa fibrinogeenin fibriiniksi ja sitoo fibriiniverkon, jolloin muodostuu kiinteä hyytymä. Keskeisiä tekijöitä ovat II, VII, IX ja X sekä V ja VIII Ca2+-ionien kanssa.

Endoteeli ylläpitää anti­tromboottista Pintaa. Se erittää prostacykliiniä ja NO:ta sekä vapauttaa fibrinolyysin estäjiä. Säätelevät mekanismit, kuten antitrombiini, proteiini C ja proteiini S sekä TFPI, estävät liiallista hyytymistä ja koordinoivat prosessia.

Fibrinolyysi hajottaa paakun lopuksi plasmiinin avulla. Plasminogeeni aktivoituu plasmiiniksi tPA:n ja muiden aktivaattoreiden vaikutuksesta, jolloin fibriiniverkko liukenee. Käytännön kliiniset näkökulmat sisältävät hyytymishäiriöt (esim. hemofilia, von Willebrandin tauti) sekä tromboottiset tilat, diagnostiikassa PT/INR, aPTT ja trombosyyttiarvot. Hoito räätälöidään tilan mukaan antikoagulantteja ja/tai antiplatelet-lääkkeitä myöten.