trihalometaatteja

Trihalometaatit ovat disinfektioiden sivutuotteita, joita syntyy, kun vedenkäsittelyssä käytetty kloori- tai muu halogenoiva desinfiointiaine reagoi vesialtaan luonnonorgaanisen aineksen kanssa. Yleisimmät THM-yhdisteet ovat kloroformi (CHCl3), bromodichlorometaani (CHBrCl2), dibromoklorometaani (CHBr2Cl) sekä bromiformi (CBr3H). THM-yhdisteet ovat haihtuvia ja voivat siirtyä veden mukana ilman suihkuttelun ja höyryjen kautta.

THM- muodostuminen on erityisen herkkä veden koostumukselle ja käsittelymenetelmille. Humusainen ja orgaaninen materiaali sekä veden lämpötila, pH ja kloorin määrä vaikuttavat syntyyn. THM-yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä alhaisempia yhdistettynä moi desinfiointi- ja jakelukäytäntöihin, mutta ne voivat vaihdella vuodenaikojen ja lähdeveden mukaan.

Altistuminen tapahtuu pääasiassa juomaveden kautta, mutta siihen voi vaikuttaa myös sisäänhengitys ja iho-sovellukset veden lämmössä, kuten suihkussa ja kylvyssä. Pitkään kertyvää altistumista koskevat tutkimukset viittaavat siihen, että korkeilla THM-tasoilla voi olla yhteyksiä joidenkin syöpien ja muiden terveysvaikutusten riskiin, vaikka todisteet eivät ole yksiselitteisiä. Siksi THM-yhdisteet kuuluvat monien maiden vesihuollon säädeltyjen DBP-ryhmien piiriin.

Sääntelyssä THM-yhdisteet mitataan yhteisestä arviosta, nimeltään kokonais THMs (TTHMs). Enimmäispitoisuudet vaihtelevat maittain, mutta yleisesti raja sijoittuu noin 60–100 mikrogrammaa litraa kohden. Vesihuolto pyrkii vähentämään THM-formaatiota poistamalla ennen desinfiointia luonnonorgaanista ainetta, optimoimalla desinfiointiaikoja ja käyttämällä vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten monochloraminea, joka usein pienentää THM-pitoisuuksia, mutta voi lisätä muita disinfektio- tai DBP-yhdisteitä. Monipuolinen, monikerroksinen suojaväli auttaa hallitsemaan riskejä.