transmittorit

Transmittorit ovat elektronisia laitteita, jotka muodostavat ja lähettävät signaaleja radioaaltojen tai muiden siirtoväylien kautta. Termi on tekninen; suomen kielen yleisempi vastine on lähetin. Transmittoreita käytetään radioliikenteessä, televiestinnässä sekä monissa tiedonsiirto- ja mittausjärjestelmissä.

Perusperiaate: Laite tuottaa kantataajuuden, modulaation avulla siirtää tiedon signaaliin, vahvistaa sen ja sovittaa sen oikeaan siirtotielle, yleensä antennin kautta. Tyypillisiä osia ovat oskillaattori, modulaattori, RF-voimavahvistin, impedanssin sovitin sekä antenna tai siirtolinja. Hallinta- ja virtalähde-elektroniikka sekä jäähdytys ovat yleisiä lisäosia. Signaali voidaan moduloida analogisesti (AM, FM, PM) tai digitaalisesti (esim. QAM, PSK, OFDM).

Tyypit ja sovellukset: RF-lähettimet käytetään radiolähetyksissä, televiestinnässä ja tietoliikenteessä. Infrapuna- ja optiset lähettimet mahdollistavat lyhyen kantaman langattomat yhteydet. Pienet langattomat lähettimet palvelevat RFID- ja IoT-sovelluksia sekä antureiverkoissa; suuritehoiset laitteet palvelevat satelliitti- ja televisiolähetyksiä sekä tukiasemayhteyksiä. Monissa järjestelmissä lähetin on osa transceiver-kokonaisuutta.

Sääntely ja standardit: Lähetystoiminta on yleensä taajuusalueittain säänneltyä. Taajuudet, teho ja käyttöehdot määrittävät kansalliset viranomaiset sekä kansainväliset järjestöt (ITU). Emissio- ja turvallisuusvaatimukset rajaavat häiriöitä ja varmistavat yhteensopivuuden muiden laitteiden kanssa.

Historia: Transmittointi kehittyi 1900-luvulla radiotekniikan edistysaskeleiden myötä, ja nykyään laitteet ovat olennainen osa langattomia viestintäjärjestelmiä sekä mittaus- ja automaatiosovelluksia.