transfuusioreaktioiden

Transfuusioreaktioiden ovat haitallisia tapahtumia, jotka voivat ilmetä potilailla, jotka ovat vastaanottaneet verensiirron. Ne voivat vaihdella lievistä ja itsestään rajoittuvista vakaviin ja hengenvaarallisiin. Yleisimpiä syitä transfuusioireaktioihin ovat veriryhmän yhteensopimattomuus, allergiset reaktiot ja tartuntataudit.

Hemolyyttiset transfuusioireaktiot johtuvat potilaan vasta-aineista punasolujen pintaan, mikä johtaa punasolujen nopeaan hajoamiseen. Tämä voi aiheuttaa kuumetta, vilunväristyksiä, selkäkipua, virtsan värin muuttumista ja munuaisten vajaatoimintaa. Akuutit hemolyyttiset reaktiot ovat yleensä seurausta ABO-veriryhmän yhteensopimattomuudesta ja ovat vakavia.

Allergiset reaktiot ovat yleisempiä ja vaihtelevat lievästä ihottumasta ja kutinasta anafylaksiaan, joka on hengenvaarallinen. Ne johtuvat potilaan herkistymisestä jollekin verenplasmaan tai verisoluihin liitetyille proteiineille. Kuumeelliset ei-hemolyyttiset transfuusioireaktiot ovat myös yleisiä, ja niille on tyypillistä kuume ja vilunväristykset. Ne voivat johtua potilaan vasta-aineista luovuttajan valkosoluja kohtaan tai luovutetusta punasoluista vapautuneista pyrogeeneista.

Bakteeritartunta on harvinainen mutta vakava transfuusioireaktio, joka voi johtua saastuneista verituotteista. Oireita ovat korkea kuume, vilunväristykset, matala verenpaine ja elimen vajaatoiminta. Transfuusiota seuraava keuhkovaurio (TRALI) on vakava hengitysvaikeusoireyhtymä, joka voi ilmetä tuntien kuluessa verensiirron jälkeen. Se johtuu todennäköisesti luovuttajan vasta-aineista, jotka reagoivat potilaan valkosoluihin keuhkoissa.

Transfuusioreaktioiden ehkäisy ja hoito perustuvat huolelliseen potilasidentiteetin varmistamiseen, oikeiden verituotteiden valintaan, verituotteiden tarkkaan tarkastukseen ennen antoa ja potilaan tiiviiseen seurantaan transfuusiohoidon aikana. Epäillyissä reaktioissa verensiirto tulee keskeyttää välittömästi ja suorittaa tarvittavat tutkimukset syyn selvittämiseksi.