tietoliikenneverkkoa

Tietoliikenneverkko on infrastruktuuri, jonka avulla tiedon välitys on mahdollista riippumatta etäisyydestä. Siinä signaalit siirtyvät sähköisesti, valokuitukaapeleilla tai radiolähetyksin, ja verkko yhdistää lähettäjät ja vastaanottajat sekä palveluntarjoajat. Tietoliikenneverkot voidaan jakaa useisiin kerroksiin: lähiverkot (LAN), laajennetut verkot (WAN, MAN) sekä globaalit verkot kuten Internet. Ne voivat olla julkisia, yksityisiä tai näiden yhdistelmiä.

Pääkomponentteja ovat verkon reunat ja rungot: tiedonsiirtovälineet (valokuitu, kuparikaapelit, radiokanavat), reitittimet ja kytkimet, tukiasemat sekä datakeskukset ja muu palvelin-infrastruktuuri. Protokollatasolla tietoliikenneverkot käyttävät viestintäprotokollia kuten TCP/IP, ja sovellukset hyödyntävät niitä protokollia kuten HTTP, DNS ja SMTP.

Tietoliikenneverkot käyttävät sekä perinteisiä lähetystekniikoita (kytkentäverkot) että pakettijaon perusteella toimivia verkkoja; nykyaikaiset tietoverkot ovat ensisijaisesti pakettikytkentäisiä. Verkon hallinta ja suunnittelu sisältävät osoitteiden hallinnan (IP-osoitteet), reitityksen, laadunhallinnan (QoS), turvallisuuden sekä luotettavuuden (moninkertainen redundanssi).

Suomessa tietoliikenneverkot ovat keskeinen infrastruktuuri. Lainsäädäntö ja sääntely sekä teleoperaattorit kuten Elisa, Telia ja DNA sekä infrastruktuuriyhtiöt sekä viranomaiset kuten Traficom ohjaavat toimintaa. Tavoitteina ovat kuituverkon laajentaminen sekä mobiiliverkkojen (5G) kehittyminen.