terävyyspystykelpoisuus

Terävyyspystykelpoisuus, tai *sharpness verticality capability*, viittaa kykyyn säilyttää terävyyttä ja tarkkuutta eri suuntiin, erityisesti vertikaalisessa suunnassa. Käsite on merkittävä muun muassa valokuvauksessa, optiikassa ja lasituksen suunnittelussa, missä se kuvaa kuva-aineiston tai optisen järjestelmän pystysuuntaisen terävyyden tasaisuutta.

Terävyyspystykelpoisuutta arvioidaan yleensä tarkastelemalla kuvaa tai optista järjestelmää, jossa pystysuuntaiset viivat säilyttävät terävyyttään yhtä hyvin kuin vaakasuuntaiset. Epäyhtenäisyys voi johtua esimerkiksi linssien tai peilien epäsymmetrisestä suunnittelusta tai valmistusvirheistä. Esimerkiksi digitaalisissa kameroissa terävyyspystykelpoisuutta voi heikentää esimerkiksi optisten linssien vääristymät tai digitaalisen prosessorin korjausalgoritmit.

Valokuvauksessa terävyyspystykelpoisuuden merkitys korostuu erityisesti peilirefleksikameroissa ja suurkuvauslinsseissä, joissa pystysuuntaiset linjat, kuten puiden varret tai rakennusten kulmat, tulee esittää yhtä terävinä kuin vaakasuuntaiset. Huono terävyyspystykelpoisuus voi johtaa epämiellyttäviin vääristymiin, kuten pystysuuntaisten viivojen ”kaareutumiseen” kuvassa.

Optiikan suunnittelussa terävyyspystykelpoisuutta parannetaan usein monimutkaisilla linssijärjestelmillä tai korjaavilla elementeillä, jotka tasoittavat terävyyden eri suuntiin. Nykyään myös digitaaliset korjausmenetelmät, kuten algoritmit, voivat osaltaan parantaa pystysuuntaista terävyyttä jälkikäteen. Käsite on erityisen tärkeä ammattilaisille, jotka vaativat korkealaatuisia, vääristymättömiä kuvia.