terässeokset

Terässeokset ovat teräksestä valmistettuja seoksia, joissa raudan lisäksi on lisätty muita alkuaineita. Seosaineiden tarkoituksena on parantaa ominaisuuksia kuten lujuutta, kovuutta, iskunkestävyyttä ja korroosionkestävyyttä. Yleisimmät terässeosten luokat ovat hiiliteräkset, seostetut teräkset ja ruostumattomat teräkset.

Hiiliteräkset koostuvat pääasiassa raudasta ja hiilestä. Niiden ominaisuudet määräytyvät hiilen määrän mukaan; matalampi hiilipitoisuus parantaa hitsattavuutta ja sitkeyttä, korkeampi hiilipitoisuus lisää lujuutta ja kovuutta.

Seostetut teräkset saavat ominaisuuksiaan suuremmista määreistä seosaineita kuten kromia (Cr), nikkeliä (Ni), molybdeeniä (Mo), vanadiinia (V), niobiumia (Nb) tai titaania (Ti). Näillä aineilla voidaan parantaa lujuutta, kulutuskestävyyttä sekä korkean lämpötilan suorituskykyä. Ruostumattomat teräkset sisältävät runsaasti kromia ja usein nikkeliä sekä/tai molybdeeniä; niiden korkea kromipitoisuus antaa hyvän korroosionkestävyyden.

Seosaineiden vaikutukset: hiili lisää lujuutta ja kovuutta, mutta voi heikentää sitkeyttä. Kromi lisää kovuutta ja korroosionkestävyyttä; nikkeli lisää sitkeyttä ja käyttöä useissa lämpötiloissa; vanadiini, niobium ja molybdeeni lisäävät lujuutta ja kulutuskestävyyttä sekä auttavat hallitsemaan mikrorakennetta.

Valmistus ja käsittely: terässeokset valmistetaan sulatuksesta, jossa seosaineet sekoitetaan. Sitten teräs valssataan tai valetaan ja sille suoritetaan lämpökäsittelyä, kuten karkaistus ja temperointi, sekä tarvittaessa hitsausta. Lämpökäsittely vaikuttaa mikrorakenteeseen ja ominaisuuksiin.

Käyttö: hiiliteräkset ovat yleisiä rakenteissa ja rakennusteollisuudessa; seostetut teräkset soveltuvat vaativiin kone- ja rakennusosien sekä kulutusta kestävien ratkaisujen valmistukseen; ruostumattomat teräkset ovat valintoja korroosionkestävyyden ja hygieniavaatimusten vuoksi. Esimerkkejä ovat rakenneteräkset, työkaluteräkset sekä keittiö- ja lääketieteelliset laitteet.