tekstiviestipalvelu

Tekstiviestipalvelu on palvelu, jolla käyttäjät voivat lähettää ja vastaanottaa lyhyitä tekstiviestejä puhelimiin tai vastaanottaa viestejä verkkosovellusten kautta. Suomessa termi viittaa yleisesti SMS-pohjaisiin viestintäpalveluihin sekä yritysten tarjoamiin tekstiviestipalveluihin. Viestit kulkevat matkapuhelinverkkojen kautta.

Viestit siirretään ensin lähettäjän operaattorin SMSC:lle tai verkkopalvelun kautta ja välitetään vastaanottajalle. Viestit voidaan vahvistaa toimitetuiksi sekä palauttaa vastaanottajalle. Tekniset rajoitukset: GSM-7 -koodaus, 160 merkkiä per viesti (tai 70 UCS-2/Unicode) ja pitkien viestien yhdistäminen useiksi segmentiksi. API-yhteydet: SMPP, HTTP/REST, SOAP.

Tyypit ja toiminnallisuus: Yksittäisten käyttäjien välinen (P2P) ja yritysten käyttämä (A2P) viestintä; massaviestit; lyhyet numerot (short codes) ja pitkät numerot; kahden suunnan viestintä; toimitusraportit sekä vastaanotettujen viestien hallinta. Tekstiviestipalveluihin liittyy usein ohjelmointi- tai hallintaportaalit, joista viestit ja kampanjat voidaan luoda, hallita ja seurata.

Käyttökohteet ja turvallisuus: Tilaus- ja vahvistusviestit, maksutietojen ilmoitukset sekä kaksivaiheinen todennus (OTP) sekä markkinointi- ja ilmoitusviestit. Sääntelyyn vaikuttavat opt-in/opt-out-periaatteet, roskapostin hallinta sekä henkilötietojen suojaus (esimerkiksi GDPR-lainsäädäntö EU-alueella). Viestien toimitus voi riippua operaattorista ja vastaanottajan verkosta sekä mahdollisista suodatuskäytännöistä.

Historia ja nykytilanne: Tekstiviestien järjestelmä kehitettiin 1990-luvulla ja sen käyttö yleistyi 2000-luvulla erityisesti matkaviestinnän ja yritysviestinnän tehostamiseksi. Nykyisin tarjolla on myös IP-pohjaisia vaihtoehtoja ja uusia kanavia, kuten RCS sekä sovelluspohjaiset viestintärajapinnat, mutta perinteinen SMS säilyttää asemansa luotettavana ilmoitus- ja todennuskanavana.