tekijänoikeuslain

Tekijänoikeuslaki, virallinen nimi Laki tekijänoikeudesta, on Suomen lainsäädäntö, joka säätelee tekijöiden oikeuksia heidän luomiinsa teoksiin sekä liittyviä oikeuksia. Laki antaa tekijöille taloudellisia oikeuksia sekä moraalisia oikeuksia ja määrittelee, mitä teoksia suojataan sekä millä tavoin suoja toimii. Suojan piiriin kuuluvat muun muassa kirjalliset ja taiteelliset teokset, musiikki, elokuvat, ohjelmistot, valokuvat ja tietokannat. Suoja ei kata pelkästään ideoita, menetelmiä tai tutkimustuloksia, vaan niiden ilmaisumuoto.

Taloudelliset oikeudet antavat tekijälle yksinoikeuden muun muassa kopioida teos, jakaa sitä, esittää julkisesti sekä tehdä teoksesta muunnoksia tai käännöksiä. Moraaliset oikeudet ovat tekijän henkilöllisiä ja pysyviä; ne kattavat oikeuden tulla mainituksi tekijäksi sekä oikeuden vastustaa teoksen eheyttämistä tai muuta vääristelystä, joka voi heikentää tekijän kunniaa tai arvoa. Moraaliset oikeudet eivät yleensä vanhene tekijän kuoleman jälkeen.

Suoja-aika määräytyy yleisten säännösten mukaan: useimmissa tapauksissa tekijän elämästä plus 70 vuotta kuolinvuoden päättymisestä. Anonyymien ja nimettömien teosten sekä ryhmittymien tapauksissa kesto vaihtelee julkaisun tai luomisen ajankohdan mukaan.

Rajoitukset ja poikkeukset kattavat esimerkiksi oikeutetun lainan ja julkisen esittämisen tietyissä yhteyksissä sekä lyhyet lainaukset kriittisissä tai opetuksellisissa tarkoituksissa. Yksityinen käyttö sekä tieteellinen ja opettavainen käyttö voivat olla rajoittamiskohdassa.

Tekijänoikeuslaki on osa EU-lainsäädäntöä ja Kansainvälistä sopimuskäytäntöä (Berne-läpäisy, WIPO). Suomessa oikeuksien toteutusta valvovat tuomioistuimet; noudattamatta jättäminen voi johtaa rikosoikeudellisiin tai vahingonkorvausoikeudellisiin seuraamuksiin.