Tekijänoikeuslaki

Tekijänoikeuslaki, virallisesti laki tekijänoikeudesta, on Suomen lainsäädäntö, joka säätelee tekijänoikeuksia ja niihin liittyviä oikeuksia. Se suojaa kirjallisia ja taiteellisia teoksia sekä muun muassa musiikkia, elokuvia, ohjelmistoja, äänitteitä ja tietokantoja. Oikeudet syntyvät teoksen luomisen yhteydessä eikä rekisteröinti ole edellytys; ne voivat kuitenkin siirtyä tai lisensoida tekijän tai oikeudenhaltijan tahdon mukaan.

Se myöntää tekijälle yksinoikeudet muun muassa teoksen kopioimiseen, levittämiseen, esittämiseen ja julkiseen viestimiseen sekä muokkaamiseen tai muuntamiseen. Tekijänoikeuksien lisäksi laki tuntee moraaliset oikeudet, joiden piiriin kuuluu tekijän nimeäminen sekä teoksen eheyttä loukkaavien muutosten vastustuskyky.

Suoja-aika on yleisesti tekijän kuolinvuodesta 70 vuotta; tietyissä tapauksissa, kuten nimettömien ja yhteisteosten, säännöt voivat poiketa. Laki sisältää useita poikkeuksia ja rajoituksia, kuten kohtuullinen käyttötarkoitus kriittiseen tarkasteluun ja lainaukseen, yksityinen käyttö, opetuskäyttö sekä kirjasto- ja arkistokäyttö sekä mahdollisuus toteuttaa saavutettavuuteen liittyviä toimenpiteitä.

Rikkomuksista voidaan määrätä sekä siviili- että rikosoikeudellisia seuraamuksia, kuten vahingonkorvauksia, käskyjä lopettaa rikkomus tai rangaistuksia. Tekijänoikeuslaki on Suomessa sekä EU:n että kansainvälisten sopimusten, kuten Berne-konvention ja WIPO-sopimusten, alainen. Sen tavoitteena on tasapainottaa tekijöiden oikeudet, teoksen saatavuus ja yleisen edun kannattavuus.