taustalähteinä

Taustalähteinä tarkoitetaan lähteitä, joita käytetään antamaan kontekstia, taustaa tai yleiskuvaa tutkimuksen, artikkelin tai muun julkaisun aiheesta. Ne eivät yleensä tarjoa alkuperäistä dataa, vaan tiivistävät tai referoivat jo olemassa olevaa tutkimusta ja kehitystä.

Esimerkkejä taustalähteistä ovat oppikirjat, katsausartikkelit, tietosanakirjat, valtion tai kansainvälisten järjestöjen raportit sekä luotettavat uutis- ja mediakriittiset lähteet sekä standardit ja käsikirjat.

Rooli: taustalähteiden tehtävä on asettaa tutkimuksen väittämät kontekstiin, kuvat erilaista käsitteellistä mallia ja historiallista kehitystä sekä osoittaa, mitä tunnetaan ja missä on epävarmuutta. Niillä on myös tarkoitus viitata aikaisempaan tutkimukseen ja teoreettisiin kehyksiin sekä tarjota yleiskuva vallinneesta keskustelusta.

Laadun arviointi: taustalähteet voivat vaihdella luotettavuudeltaan. Arvioi julkaisijan luotettavuutta, vertaisarvioinnin tilaa, julkaisuvuosi sekä mahdolliset intressit. Käytä mielellään useita lähteitä ja monentyyppisiä lähteitä, ja tarkista keskeiset faktat alkuperäislähteistä silloin tällöin.

Käyttö ja ote: taustalähteet tulisi merkitä asianmukaisesti ja erottaa selvästi pääasiallisista lähteistä. Taustalähteet ovat hyödyllisiä kontekstin luomiseen, mutta päätöksiin tai uuteen tietoon tulisi ensisijaisesti nojautua pääasiallisiin lähteisiin ja suoraan aineistoon.