taudinleviämisen

Taudinleviäminen on prosessi, jossa taudinaiheuttaja siirtyy yhdeltä yksilöltä toiselle tai ympäristöön. Siirtoon vaikuttavat sekä patogeeni että isäntä sekä ympäristöolosuhteet. Tämän käsitteen ymmärrys on keskeinen osa tartuntatautien torjuntaa ja ehkäisyä.

Tartuntareittejä on useita: suora kontakti (kosketus, suudelmointi), pisaroituminen tai ilmassa tapahtuva tartunta yskimisen tai aivastuksen kautta, ilmavuon kautta tapahtuva aerosolinen tartunta sekä epäsuora tartunta pinnoilta, esineiltä tai saastuneen ruoan tai veden välityksellä. Joillakin sairauksilla leviämisen pääasiallinen reitti on vektorien, kuten hyönteisten, kautta. Leviämisreitit voivat myös yhdistyä, jolloin useampi reitti on mahdollinen.

Leviämiseen vaikuttavat tekijät ovat patogeenin ominaisuudet (leviämistapa, säilyvyys ympäristössä), isännän herkkyys ja immuunivaste sekä olosuhteet kuten ilmanvaihto, tilojen tiheys ja ihmisten käyttäytyminen. Tautien tartuttavuuden mittaamiseen käytetään usein R0-arvoa, joka kuvaa keskimääräistä uutta tapausta, kun populaatioon ei toimenpiteitä ole. Rt kuvaa tartuttavuuden kehittyvää tasoa ajankohtaisesti.

Taudinleviämisen hallinnassa keskeistä on varhainen havaitseminen, kontaktien jäljittäminen, eristys ja karanteeni sekä rokotukset ja hygienia. Ympäristön parantaminen, kuten hyvä ilmanvaihto ja asianmukainen ruokaturva, sekä luotettova hunta- ja viestintä terveydenhuollon vahva valvonta auttavat hillitsemään leviämistä.

Esimerkkejä leviämistavoista ovat influenssa, tuhkarokko, COVID-19 sekä malaria ja dengue, jotka voivat levitä sekä suorista kontakteista että ilmavirran tai vektorien kautta. Ymmärrys leviämisen mekanismeista on keskeinen sekä kansanterveydelle että yksilön terveydelle.