leviämistapa

Leviämistapa on termi, jolla kuvataan, miten patogeeni siirtyy tartunnan saaneelta yksilöltä tai ympäristöstä alttiille isännälle. Keskeisiä reittejä ovat suora kontakti (tartunta ihon tai limakalvon kautta), epäsuora kontakti fomiteiden välityksellä, pisaratie (pisaroiden siirtyminen yskiessä tai aivastellessa), ilmanvälitys eli aerosolit, vektorivälitteinen leviäminen (hyönteisten kuten moskiitojen välitys), sekä yleiseen ruokaan tai juomaan liittyvä kautta (faecal-oral). Joissain tapauksissa patogeeni voi käyttää useampaa reittiä, ja leviämistapaa tarkastellaan kontekstin mukaan.

Leviämistavan ymmärtäminen on keskeistä kansanterveydelle, sillä se ohjaa ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä. Käsihygienia ja pintojen puhdistus, hengityshygienia, ilmanvaihdon parantaminen, rokotteet, elintarvike- ja vesiturvallisuus sekä vektorien torjunta ja turvallinen seksuaaliterveys ovat esimerkkejä toimista, jotka kohdistuvat juuri leviämistapaan. Patogeenin ominaisuudet, isäntäpopulaation herkkyys ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, millaisin keinoin leviämistä voidaan hallita.

Arviointi leviämistavasta tehdään epidemiologian keinoin seuraamalla tartuntaketjuja, kontaktiseurantaa sekä kliinisiä ja laboratoriohavaintoja; tarvittaessa tehdään ympäristö- ja näytteenottotutkimuksia. Usein patogeeni käyttää useampaa reittiä ja leviämistavan merkitys riippuu taudin luonteesta sekä tilanteesta.

Esimerkkejä: tuhkarokko leviää pääasiassa ilmanvälitteisesti. Influenssa ja koronavirustautit leviävät tyypillisesti pisaroina ja aerosoleina sekä kontaktin välityksellä. Norovirus tarttuu usein faecal-oral -reitin kautta sekä kosketuksen välityksellä. Malaria on vektorivälitteinen sairaus. Cholera leviää useimmiten faecal-oral -reitin kautta veden ja elintarvikkeiden saastumisen kautta. HIV-infektio liittyy pääasiassa seksuaaliseen kontaktiin sekä äidiltä lapseen siirtymiseen perinataalisesti.