tartuttavuuden

Tartuttavuus on käsite, jolla tarkoitetaan sitä, miten helposti tartuntatauti tarttuu infektoivasta henkilöstä toiseen. Se riippuu sekä taudin patogeenin ominaisuuksista että isäntien ja ympäristön tekijöistä. Tartuttavuus ei ole sama kuin viruliteetti eli taudin vakavuus, eikä pelkästään yksittäisen altistujan tartunnan todennäköisyyden mitta, vaan kokonaisuus, joka kuvaa taudin leviämisen potentiaalia väestössä.

Tartuttavuuden arvioinnissa käytetään useita epidemiologisia mittareita. Perusreproduktiivisnumero R0 kertoo, kuinka monta lisätartuntaa keskimäärin syntyy yhdestä infektoituneesta alussa, kun kaikki ovat alun perin alttiita. Tehokas reproduktiivinen luku Rt kuvaa tilannetta ajan kuluessa ja huomioi muuttuvat kontaktimäärät sekä väestön immuniteetin. Sekundaarisen tartunnan todennäköisyys eli sekundaarinen tartuntanopeus sekä muut kontaktipohjaiset mittarit antavat lisätietoa siitä, miten tartunta leviää erityisesti pienryhmissä, kuten kotioloissa.

Tartuttavuuteen vaikuttavat sekä patogeenin biologiset ominaisuudet että isäntien käyttäytyminen ja ympäristöolosuhteet. Esimerkiksi taudin tartuttavuus voi olla korkeampi, kun ihmiset ovat lähellä toisiaan, kun oireet alkavat myöhään tai kun asutus on tiheää. Tartuttavuus ei myöskään ole staattinen: se voi muuttua ajan myötä, varianttien, rokotusten, immuniteetin ja yhteiskunnallisten toimintatapojen muuttuessa.

Esimerkkeinä voidaan mainita, että tuhkarokko on erittäin tartuttava, ja sen R0-arvot ovat yksi korkeimmista tunnetuista, kun taas monet tavalliset hengitystieinfektiot eroavat toisistaan tartuttavuudeltaan. Ymmärrys tartuttavuudesta auttaa riskinarvioinnissa, mallintamisessa ja potentiaalisten toimenpiteiden suunnittelussa.