tarvittavuuden

Tarvittavuuden käsite kuvaa sitä, missä määrin jokin asia – esimerkiksi toiminto, ominaisuus, resurssi tai palvelu – on tarpeellinen tai välttämätön tavoitteen saavuttamiseksi. Se esiintyy suunnittelussa, kehittämisessä ja päätöksenteossa, ja sen tarkoituksena on auttaa erottamaan välttämättömät elementit suosituksista tai lisäarvoa tuovista vaihtoehdoista. Tarvittavuus on kontekstisidonnainen ja suhteellinen käsite: se riippuu tavoitteista, sidosryhmien tarpeista sekä siitä, millaisia resursseja tai riskejä on huomioitava.

Tarvittavuuden arviointi alkaa tavoitteiden ja sidosryhmien tarpeiden kartoittamisesta sekä resurssien ja rajoitteiden huomioon ottamisesta. Arviointi voidaan tehdä sekä kvalitatiivisesti että määrällisesti. Yleisiä menetelmiä ovat priorisointi, kustannus-hyötyanalyysi, riskinarviointi ja vaihtoehtojen vertailu. Tarvittavuus esitetään usein vaiheittain: mikä on välttämätöntä, mikä on tärkeää, mikä on suositeltavaa ja mikä on lisäarvoa tuova.

Sovellusalueet vaihtelevat: ohjelmistokehityksessä tarvittavuus ohjaa minimijoukon ominaisuuksia (minimum viable product) sekä myöhemmän laajennuksen tarvetta. Tietohallinnassa sekä turvallisuus- ja tietosuoja-kontekstissa kyse on siitä, millaiset kontrollit, pääsyt tai tietojen käsittelyn käytännöt ovat tarpeellisia. Julkisessa hallinnossa tarvittavuuden arviointi tukee palveluiden suunnittelua, budjetointia sekä lainsäädäntö- ja valtionhallinnon tavoitteiden toteutumista.

Tarvittavuuden käsite liittyy läheisesti käsitteisiin tarpeesta, vaatimuksesta ja priorisoinnista. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään tarvetta, vaan myös arviointia siitä, onko vaadittu ominaisuus tai toimenpide oikeassa suhteessa kustannuksiin, riskeihin ja saavutettaviin hyötyihin.