tartuntakyvykkyyden

Tartuntakyvykkyys on patogeenin kyky tartuttaa toisia yksilöitä. Se kuvaa, miten helposti sairas siirtää infektion alttiille ihmisille sekä kuinka kauan tartuttava tila kestää. Tartuntakyvykkyys muodostaa osan patogeenin tartuttavuuden kokonaisuutta ja vaihtelee sekä ajan kuluessa että yksilö-, ympäristö- ja käyttäytymistekijöiden mukaan.

Tartuntakyvykkyyteen vaikuttavat sekä patogeenin ominaisuudet että isännän tilanne ja ympäristö. Patogeenin kyky tuottaa tartuttavia partikkeleita, kuten viruksia, sekä sen kyky levittää niitä esimerkiksi hengitysilman välityksellä, vaikuttavat. Isännän immuunijärjestelmä, aiemmat rokotukset tai infektiot sekä käyttäytyminen (esimerkiksi kontaktien määrä) ovat keskeisiä tekijöitä. Ympäristötekijöillä, kuten tilan koossa, ilmanvaihdossa ja kosteudessa, on suuri merkitys tartunnansiirrossa.

Mittaaminen ja seuraaminen perustuvat epidemiologisiin mittareihin. Tavallisia käsitteitä ovat perusreproduktioluku R0 ja tehokas reproduktioluku Rt, jotka kertovat, kuinka monta uutta tapausta syntyy keskimäärin yhdestä tartunnan saaneesta yksilöstä tietyllä ajanjaksolla. Lisäksi tarkastellaan sekundaaristen tartuntojen osuutta ja ajallista kehitystä. Laboratoriossa ja virologiassa voidaan tarkastella esimerkiksi virusten määrää ja tartuttavien aineiden tuotantoa sekä tiheyksiä infektiivisten yksilöiden aikana.

Tartuntakyvykkyyden ymmärtäminen on keskeistä tartuntatautien torjunnassa ja ennaltaehkäisyssä. Se ohjaa toimenpiteitä kuten hygienia- ja ilmanvaihtotoimia, maskien käyttöä sekä rokotusstrategioita, jotka voivat alentaa sekä tartunnan todennäköisyyttä että tartuttavan vaiheen kestoa.