tarinankerronnat

Tarinankerronta, eli tarinankerronta, on sekä taide että käytäntö, jolla ihmiset välittävät kokemuksia, arvoja ja merkityksiä kuuntelijoille, lukijoille tai katsojille. Se kattaa suullisen perinteen, kirjallisen kertomisen sekä audiovisuaaliset ja digitaaliset mediat. Tarinan voi kertoa lyhyesti anekdoottina, pitkäkestoisena romanssina tai sykähdyttävänä elokuvana, ja sen muodot voivat vaihdella kulttuurista toiseen.

Keskeisiä elementtejä tarinankerronnassa ovat henkilöt, juoni, tapahtumapaikka ja aika sekä kerronnan näkökulma ja sävy. Käytetyt kielelliset keinot, kuten kuvailu, kielikuvat, rytmi ja toisto sekä teemat ja motiivit, vaikuttavat kokemuksen syvyyteen. Kertomuksen rakenteellisia muotoja voivat olla perinteinen kertomus, kertomus, käänteineen ja jännitteineen sekä monenlaisten medioiden yhdistelmät, kuten romaanit, elokuvat, teatteri, podcastit ja digitaaliset tarinankerronnan projektit.

Tarinankerronta toimii kulttuurisena ja sosiaalisena voimavarana: se välittää arvoja, identiteettiä ja kollektiivista muistia sekä tukee empatian ja kriittisen ajattelun kehitystä. Tekniikoiltaan se hyödyntää kielellisiä, visuaalisia ja äänellisiä keinoja sekä usein narratiivista rakennetta, kertojaääntä ja rakennetta, joka ylläpitää ja vapauttaa jännitteitä.

Nykyaikaisessa kontekstissa tarinankerronta ilmenee monimuotoisesti: kirjallisuus, elokuva, musiikki- ja visuaalinen media sekä digitaalinen ja interaktiivinen media, kuten pelit ja verkkotarinoiden projektit. Tarinankerronta kohtaa myös haasteita, kuten kulttuurisen edustuksen vastuullisuus, omistajuus ja erilaisten kertomusten esteettinen sekä eettinen tarkastelu.